Naturhistoriska museet

Keskiviikkona ilmaiseksi pääsi siis tutkimaan luonnonhistoriaa. Vapaalipulla ei meidän tapauksessa ollut rahallista arvoa, koska museoon pääsee ilmaiseksi kaikki alle 25-vuotiaat joka tapauksessa. Todellista hyötyä oli opastetusta kierroksesta, joka oli suunnattu juuri meille ja pääsimme paikkoihin joihin muut eivät pääse, tai niin meille ainakin väitettiin. "Salaisia paikkoja" olivat luukellari ja lasipurkkivarasto, jossa oli etanoli-formaldehyliin säilöttynä kaikkea mahdollista kissoihin ja jäniksiin asti.



Luukellarissa haisi pahalle ja taas Leenalle tuli huono olo. Meidän opas oli vanha ruotsalainen nainen, jonka englanti oli minun tasollani, joten ihan kaikkea oli mahdoton ymmärtää. Sen ainakin ymmärsin, että luiden haju johtuu niiden rasvasta ja rasvaa erittyy luista vielä, yli neljänkymmenen vuoden jälkeenkin. Varmasti mielenkiintoinen työpaikka, mutta ei totisesti herkkänenäisille.



Lasipurkkivarastossa opas oli jo huomattavasti kielitaitoisempi ja esittely oli selkeä. Lasipurkkeja oli aivan tuhottomasti ja kaikki täynnä erittäin paloherkkää alkoholia. Varaston nainen aloitti esittelynsä heitä jo pitkään vaivanneella ongelmalla: etanoli ei nimittäin oikein tahdo pysyä purkissa. Haihtumista tapahtuu kannen kautta niin paljon, että koko ajan pitää olla täyttämässä purkkeja. Oikeanlaiset tiivisteet ovat kuulemma kalliita ja halpaa sekä toimivaa tiivistystä ei ole onnistuttu keksimään. Heti mieleeni tuli, etteikö Tupperware ole vielä valannut Ruotsia? Ainakin Norjassa näimme tupperware-myyjän kaupan edustalla. Tässä Karin Hannalle hyvä markkinarako, ei muutakun yhteyttä Naturhistoriska museetin naisiin.





Saimme esittelyn täytetyistä nisäkkäistä muistaakseni jonkun Thorkildin toimesta. Muuta ei oikein jäänyt mieleen, kuin että afrikannorsu on aika iso eläin. Koska siinä täytetyn norsun vieressä oli kyltti, että ei saa koskea, koskin salaa. Täytettyinä oli myös ainakin sarvikuono, hirvi, karhu, leijona, kirahvi ja joku sonni.



Thorkild esitteli meille myös museon historiaa aina 1800-luvulle asti. Yhdessä vitriinissä oli tavaraa museon alkutaipaleelta ja aikamoinen yllätys oli, kun lasipurkissa, vitriinin hyllyllä, oli siiamilaiset kaksoset! He olivat syntyneet kuolleena joskus 1820-luvulla, mutta äiti oli kuulemma säilynyt hengissä ja saanut sen jälkeen useita lapsia. Sisaruksille ja muille sukulaisille oli kuulemma alusta asti ollut ihan ok, jotta velipojat ihastuttavat lasipurkista ihmisiä museon hyllyllä.



Kaksipäinen vasikka kaksosten vieressä tuntui aika laimealta tämän jälkeen.



Viimeisenä oli erittäin mielenkiintoinen esitys ruotsalaisesta sinivalaasta. Esityksen piti joku täydellisellä brittienglannilla puhuva nainen, sitä oli ilo kuunnella.

Sinivalasvauva oli jostakin syystä tullut Göteborgin edustalle joskus 1800-luvulla. Kalastajat olivat tietenkin ihmetelleet möllykkää ja päättäneet tappaa valaan. Tappaminen oli vähän haasteellista, kun vastassa oli seitsemäntoista metriä pitkä ja 40-tonnia painava sinivalas. Kalastajat ilmeisesti tiesivät tappamisen olevan pitkä projekti, eivätkä haluneet valaan joutuvan katsella sellaista kidutusta. Näin ollen he aloittivat käsittelyn kaivamalla valaalta silmät päästä! Sen jälkeen varsinainen teurastus alkoi ja kesti kuulemma kaksi päivää! On siinä ollut keihäällä ja kirveellä töitä.



Tämä sinivalasvauva oli nyt museossa täytettynä oman luurankonsa vieressä. Valas ei ollut kylläkään ihan yhtä taidokkaasti täytetty kuin muut isot nisäkkäät. Kaikki ruuvinkannat oli näkyvissä ja taisi suurempi osa valaan "nahkasta" olla vaneria kuin itse nahkaa. Oliko tähän sitten syynä kalastajien teurastustapa vai ihmisten matkamuistojenottamishalu. Valaan keskustaan hinauksen jälkeen, siitä oli kuulemma ruvennut häviämään sen verran paloja ihmisten matkamuistoiksi, jotta sen ympärille oli pitänyt rakentaa halli. Halli toki piti mädäntyvän läskikasan hajutkin poissa kaupunkilaisten nenistä. Jonkunhan ne sisäelimet ja luut oli kuitenkin otettava pois nahkan sisältä ja siihen löytyi kuulemma helposti työmiehiä, kun palkka maksettiin vodkana. Voisi toimia tänäpäivänäkin.



Naturhistoriska museetin sinivalas on kuulemma ainut täytetty sinivalas koko maailmassa ja vaikka kyseessä oli siis vain sinivalasvauva, oli nisäkäs vaikuttavan kokoinen. Jotakin käsitystä aikuisen koosta antoi, valaan luurangon vieressä oleva aikuisen valaan alaleukaluu. Pelkästään se oli lähes puolet koko vauvavalaan mitasta. Sellainen otus täytettynä vaatisi jäähallin.



-Jaakko