Norjaa kolmessa päivässä

Perjantai

Taas oli Civic luvattoman täynnä tavaraa ja navigaattori kovalla koetuksella kun lähdimme suuntaamaan Göteborgin keskustan kautta rajanylityspaikalle – suuntana oli siis Norja. Aikalailla jo alkumatkasta saimme ihailla jylheneviä maisemia ja toinen toistaan suurempia siltoja. Keli oli toki harmaan pilvinen… Ensimmäinen pysähdys 450 kilometrin matkalla tapahtui ennen rajaa, missä sijaitsi oikea ostosparatiisi. Norjassahan kun kaikki on tunnetusti arvokkaampaa.



Ensimmäiset tietullimaksut täytyi pulittaa heti rajanylityksen jälkeen. Yhteensä tulleja Oslon tuntumassa oli kolme, joihin rahaa meni kaiken kaikkiaan 70 paikallista kruunua eli noin 8,5 euroa. Niin, ja nähtiin me matkalla poliisikin: moottoritiellä oli tapahtunut kolari ja liikennettä ohjasi hyvin miellyttävän näköinen nuorimies ;) (Tämän kommentin sanoin ihan ääneen autossakin. Naispoliisi eli ollut kuulemma niin hottis.)

Moottoritietä oli kätevä päästellä ja liikenne sujui hyvin. Tai siis mähän en ajanut, mutta oli helppoa olla kyydissä! Tunneleihin alkoi pidemmän päälle kyllästyä kun radio joka kerta alkoi rätistä ja navigaattori höpöttää ”satelliittivastaanotto poikki”. Niin ja Norjassa isommissa autoissa näytti olevan vihreät rekisterikilvet.

Väsymys ja nälkä alkoivat ottaa otetta allekirjoittaneesta siinä vaiheessa, kun ajoimme hieman harhaan ja vettä tihuutti. Maatilamajapaikasta ei oltu vastattu sähköpostiin, joten yöpymispaikkakin oli epävarma. Pian oikea tienhaara kuitenkin löytyi ja ajoimme monirakennuksisen talon pihaan. Ovikellon soittamisen jälkeen meille tuli avaamaan ovea kouluikäinen pikkupoika. Mutta pikkumieshän puhui ja ymmärsi englantia oikein hyvin ja pian pääsimme sopimaan majoitusasioista tilan isännän kanssa – jolla oli Massikka pihassa (tietenkin Jaakko noteerasi sen heti ensimmäisenä..). Englanti valittiin käytettäväksi kieleksi ihan vaan sen takia, että vaikka norjalaiset varmaankin ruotsia taitavat, me tuskin olisimme ymmärtäneet siitä puheesta sitäkään vähää, mitä ymmärrämme göteborskasta.

Sitten kaikki vaan alkoi kääntyä parhain päin: vuokraamamme kesämökki oli juuri niin edullisen hintainen kuin olimme netistä tarkistaneetkin, mutta viihtyisämpi kuin osasimme odottaakaan! Mökissä oli tehokas lämpöpatteri, vesipiste, astiat ja leveä sänky. Ja TV! Voi sitä iloa.



Eikä siinä vielä kaikki, sillä yhtäkkiä alkoi paistaa aurinko. TV sai jäädä odottamaan iltaa ja suuntasimme kävelylle kohti rantaa.

Brunvall gård osoittautui monipuoliseksi leirintävaihtoehdoksi, sillä rannan tuntumassa oli suuri asuntovaunu-/liikuteltavien kesäasuntojen alue.



Ranta oli jylhää kalliota. Kaikki hyvät mökkitontit oli todellakin käytetty jo hyödyksi, nimittäin lähelle rantaa oli vaikeahkoa päästä. Toisessa suunnassa lenkkipolkuamme saikin sitten olla niin lähellä vettä, että lenkkarit oli kastua. Merituulesta sai melkein yliannostuksen.





Loppuilta olikin sitten mukava viettää mökin lämmössä eväspitsasta, majoneesiruisleivistä ja kaakaosta nauttien. Ja avattiin me sitten viinipullokin, jonka kanssa syvennyimme seuraamaan paikallista Bumtsibum-ohjelmaa töllöttimestä. Ah, ihanaa 



-Leena-


Lauantai



Heräsimme mummonmökistä hyvinvoipina ja lämpiminä. Teimme puuron, maksoimme asumuksen ja totesimme, että myös Brunvall gårdin emäntä oli ystävällinen. Paikasta jäi hyvä jälkimaku. Lähdimme Larvikista pohjoista kohti. Tarkoitus oli ajella pikkuteitä pitkin sisämaahan, luvassa piti olla reissun maisemallisin ajomatka. Ensimmäinen etappi oli kaupunki nimeltä Skien. Ajoimme Civikin parkkiin keskustaan ja lähdimme käppäilemään kävelykadulle. Meillä ei ollut tarkoitus pysähtyä kaupunkiin, mutta keli oli kaunis ja kaupunki näytti kiinnostavalta, joten miksipäs ei.





Skienin keskustassa oli joku lasten tapahtuma ja ihmisiä paljon liikkeellä. Me kävimme kahvittelemassa rantakahvilassa ja tunnin kaupunkikierroksen jälkeen istuimme taas Hondassa. Skien oli ilmeisesti jonkun Henrik Ibsenin kotikaupunki, koska siellä oli kaikkea mahdollista Ibsen juttua, oli monumenttia, taloa ja katua. Ibsen on kai joku paikallinen Samuli Paulaharju. Leena kyllä väitti hänen olleen, joku näytelmäkirjailija, mutta tiedä häntä. Tuskin jääpalloilija ainakaan.



Skienin jälkeen alkoikin varsinaiset pikkutiet. Varsinkin sillat ja alikulut olivat todella kapeita. Normaali tieosuudetkin olivat sellaisia, että sai reippaasti hidastaa jonkun vastaantullessa. Skienistä eteenpäin avautuivat myös reissun parhaat maisemat. Maisemia on vähän vaikea kuvailla ja kameraankaan emme saaneet mitään huippuotoksia, mutta kyllä paikat olivat välillä tosi nättejä. Sellaisia mitä minä ainakin olin Norjasta odottanut. Toki nyt minulle vasta valkeni, jotta sellaiset jyrkkäseinäiset ja paljasrinteiset vuonon reunat sijaitsevat ilmeisesti enemmän länsirannikolla. Näitä Norja esitteistä tuttuja, aivan mielettömiä paikkoja emme reissullamme päässeet näkemään. Tuolla etelässä puuttomia alueita ei juurikaan ollut. Korkeuseroja kylläkin. Mutta myös siellä etelässä pääsimme ajamaan sellaisia teitä, jotka ainakin liikennemerkkien perusteella ovat talvella runsaan lumen takia suljettuja.





Eväät lämmitimme Trangialla jonkun nätin järven rannalla. Ruokarauhaa häiritsi jonkin verran lähellä olleet venekilpailut. Keli pelasti kuitenkin paljon. Aurinko paistoi ja paikalliset jopa uivat siinä meidän vieressämme.



Osloon saavuimme joskus viiden maissa. Silloin vasta Norjan hintataso lävähti silmille. Eristämätön lautamökki siis maksoi siivousmaksun kanssa noin kuusikymppiä. Suihkuun piti ostaa erillinen magneettikortti ja aika oli rajattu: vettä tuli vain kuusi minuuttia. Viereisellä huoltoasemalla ja kaupassa yritimme illalla turhaan käydä ostamassa paria kaljaa: huoltoasemalla niitä ei myyty ja kaupassa myynti oli loppunut jo kuudelta lauantai-illalla. En ole varma olisiko meillä ollut varaakaan ostaa olutta, koska näimme lakanan alta Newcastle merkkisen oluen maksavan 36 paikallista kruunua tölkki. Sikspäkki maksaisi siis hulppeat 25 euroa.




Bensalitra n. 1,5 euroa. Ei paha.

-Jaakko-


Sunnuntai

Aamulla heräsimme hieman kylmissämme lautamokistä. 400 watin pikku patteri ei paljon lämmittänyt, mutta sen kanssa kyllä pärjättiin. Puuron jälkeen lähdimme katsomaan Holmenkolenin urheilualuetta. Holmenkollen oli aivan leirintäalueen lähellä ja päätimme käydä katsomassa miltä Oslo näyttää hyppyrimäen huipulta. Samalla näimme myös hiihtomuseon ja siellä olevan kattavan lumilautanäyttelyn.



Mäkihyppytorni oli pettymys. En nyt sieltä hyppäämään olisi suostunut, mutta odotimme paljon huikeampaa kokemusta. Minä en ole mikään korkeiden paikkojen ystävä, mutta korkeista mäistä Holmenkollenin ympärillä johtuen, en edes potenut korkeanpaikan kammoa.



Hyppyrimäen jälkeen sorruin mainoksen uhriksi ja kävin testaamassa hiihtosimulaattorin. Hyppäsin siis "täysin aidon tuntuisesti" Holmenkollenin hyppyrimäestä ja laskin Lasse Kjusin tavoin jonkun super G radan Keski-Euroopasta. Ja paskat, siellä pimeässä ja heiluvassa kapselissa ei tullut kuin huono olo. Edes vatsanpohjasta ei ottanut kertaakaan.

Holmenkollenilta lähdimme keskustaan. Keli suosi vieläkin ja kiertelimme keskustaa ristiin rastiin. Ihmisiä oli aika paljon liikkeellä ja me seurasimme ihmismassoja. Päädyimme Royal Palacen pihalle.



Istuessamme palatsin piharappusilla alkoi kuninkaallisen kaartin vahdinvaihto. Siirryimme seuraamaan sitä muiden ihmisten tavoin. Käsittämätöntä kuinka nuon vanhanaikaisia asioita vielä on käytössä. Vahdin vaihto kesti varmaan puoli tuntia ja välillä jopa sotilailta itseltään meni pokka siinä ähries. Turhaa ja kallista.



Reissu oli tarkoitus tehdä pienellä budjetilla ja ruoka oli tarkoitus tehdä Ruotsista ostetuista eväistä, mutta sovimme jo lähtiessä, että Oslossa käymme syömässä ravintolassa. Päädyimme johonkin sataman idyllisistä ravintoloista. Paikka oli tosi siisti ja sisustettu vanhojen laivojen osilla ja pienoismalleilla.



Pöytää valitessamme otimme vahingossa pöydän, jonka toisessa päässä istui kaksi suomalaista. Emme tietenkään puhuneet heille sanaakaan. Molemmat tilasimme merellisen ruoan. Minä otin perinteisesti lohta ja Leena otti jonkun sekamelskan, jossa oli ainakin simpukoita, kissakalaa, rapuja ja lohta. Varsinkin Leenan ruoka oli tosi hyvää ja ennenkokematonta. Ennenkokematonta oli myös hinta, joka valkesi vasta laskun tilattuamme. Lasillinen talon viiniä maksoi 10 euroa. Ruoat olivat inhimillisempiä, mutta kyllä ne silti maksoivat 25 euroa per annos. Kannatti kuitenkin kokeilla. Mövenpickin jäätelö jäi kuitenkin rantakioskista ostamatta, kun yksi pallo maksoi 4 euroa. Kelan pitäisi tarkistaa opintotukea, jotta voisi jäätelöllä herkutella.



Oslosta jäi hyvä maku, kaupunki oli nätti, merellinen ja kelikin suosi. Hintataso vain rajoittaa ainakin opiskelijareissuja, joten kyllä se nyt Oslosta vähäksi aikaa. Kuten Larvikin maatilamatkailusta huomasimme, majoitus ja eläminen on huomattavasti kohtuullisemman hintaista etäämpänä pääkaupungista.



Maha täynnä ajelimme Göteborgiin. Civic jaksoi vielä vanhoilla päivillään uurastaa 1000,7 skandinaavista kilometriä.

-Jaakko