Herrat olivat ostaneet kuusi muovipussillista aineksia kahteen pastaillalliseen ja yhteen kakkuun. Kello oli siis kuusi ja meillä kauhea nälkä, emmehän olleet syöneet mitään koko päivänä. Salaa kuvittelin, että saan mennä valmiiseen pöytään ja vetää massun täyteen maailman parasta pitsaa. Vituiks män.
Paikalla meitä oli varmaan parisenkymmentä tyyppiä. Pienehkössä keittiössä hääri ainakin liettualaisia, ruotsalaisia, italiaanoja, saksalaisia ja yksi koiranleuka Venäjältä.
Italialaiset eivät juuri ruuanlaitossa apua kaivanneet ja oli hatun noston arvoinen suoritus heiltä kokata kolmella normaalikokoisella kattilalla kaksi ateriaa parillekymmenelle hengelle. Ei hätää, he olivat ammattilaisia.
Dariolla ja kavereilla oli työnjako selvä, italialaiset naiset vahvistettuna Giusepellä hoitivat kaakun ja muut isännät häärivät hellan ympärillä. Kasvisruoan ystävänä katselin kauhulla oikeaa siankylkeä, jota herrat paloittelivat ensimmäiseen kattaukseen. Oikean nahkan alla oli kolme senttiä ihraa ja pikku siivu punaista pekonia. Normaaliolosuhteissa ei tulisi mieleenikään syödä sellaista. Helpottuneena kuulin, että sisilialainen kasvispasta on vuorossa toisessa kattauksessa.
Kaakun koostumus oli vähintäänkin erikoinen. Siihen tuli perusaineiden kuten jauhojen, munan, sokerin ja hiivan lisäksi desilitratolkulla oliiviöljyä ja litratolkulla jogurttia. Nämä kaikki aineet vain sekaisiin ja uunipellille. Italialainen kropsu oli valmis parin tunnin kuluttua, juuri ennen toista kattausta.
Ensimmäinen kattaus ei ollut minun mieleeni lähinnä sen siankyljen takia. Moni sitä veti kuitenkin posket lommolla, Leenan mielestä se oli yllättävän hyvää. Dario puolusteli, että pastan määrän takia keittäminen epäonnistui hieman. Se täytyy sanoa, jotta joko kattila oli liian pieni tai sitten pastaa oli sen verran liikaa, mitä sitä oli hellalla, tiskipöydällä ja lattialla. Aika sotkuista näytti olevan.
Toista ateriaa isännät alkoivat valmistelemaan reilun miettimistauon jälkeen ensimmäisestä ateriasta. Pasta-ateria koostui tällä kertaa fusilli-pastasta munakoisokastikkeessa. Munakoisot oli lohkotto ja niitä oli täytetty juuston paloilla ja valkosipulilla, sisilialaiseen tyyliin. Se oli tosi hyvää ja sitä saattoi syödä sen verran, jotta nälkä lähti.
Kakku uunipellillä oli noin 5 senttiä paksu ja kuten olettaa saattaa, se jäi parin tunnin paistamisen jälkeenkin sisältä raa`aksi. Siinä oli kuitenkin ainekset onnistumiseen, joten ehkä sitä on syytä joskus kokeilla, pienemmässä mittakaavassa.
On hienoa, jotta tälläisiä tapahtumia järjestetään ja jotta vaihtarit järjestävät ohjelmaa toisilleen. Ateriapaketti maksoi 30 kruunua ja oli taatusti sen arvoinen. Olisi kiva järjestää vastavetoisesti suomalainen illallinen, mutta mitä tarjota? Sitä emme keksineet illan aikana.
-Jaakko
3 kommenttia:
Makaroonilooraa en suosittele. Mä tein sitä innoissani Saksan reissulla ja sain ihmetteleviä katseita osakseni; Mistä lähtien makarooni on ollu Suomesta?? Ääh, ei menny ihan putkeen.
Perunamuussia ja jauhelihakastiketta. Tai ylipäätään jotaki perunasta, sitä ne ei kai ainakaan tuala Keski-Euroopas syö. Jos oikeen näppäriä olisitta, niin karjalanpiirakoita :)
Perunamuusi on hyvä! Samoin jauhelihakastike, kunhan kukaan ei vaan katto kun sitä tehdään, muuten tulee paineita ja siitä aiheutuu sitte paakkuja kastikkeeseen :D Mä lisäisin vielä ehkä puolukkasurvosta... mutta sitä ne ruottalaaset käyttää jo tää, se on "niiden juttu".
Lähetä kommentti