Torsdags pubrunda

Torstaina lähdin koululle lähinnä ostamaan lippuja sunnuntaina olevaan kanoottiretkeen. Minulla oli hieman kuumeinen olo, mutta ajattelin kuitenkin käydä hoitamassa asioita. Lippujen kanssa kävi kuitenkin niin, että ollessani jo jonottamassa lippuja, CIRC:n tyyppi ilmoitti lippujen olevan loppuun myyty.

Päätin samalla koululla ollessani käydä oman osastoni opiskelijapalveluissa. Löysin oikeaan paikkaan, koska olimme Leenan kanssa käyneet siellä edellisenä päivänä. Nainen tiskin takana oli auttavainen ja ruotsilla pärjäsimme yllättävänkin hyvin. Hän tulosti minulle lukujärjestyksen ensimmäiselle periodille eli viikkoon 42 asti. Yllätyksekseni huomasin, että vaikka olin valinnut reilusti kursseja syksylle, oli minut ilmoitettu vain kolmelle ja niistäkin karsin heti yhden pois. Näin ollen minulle jäi kokonaista kaksi kurssia syksylle. Kursseista ingenjörsmetodik oli jo alkanut ja toisen on määrä alkaa vasta seuraavassa periodissa. Täti tiskin takaa sanoi, että ehdin vielä luennolle joka alkaa viiden minuutin päästä. Vaikka tarkoitukseni ei ollut näin äkillisesti koulun käyntiä aloittaa, huomasin kymmenen minuutin päästä istuvani auditorityyppisen luentosalin takarivissä. Edessä luentoaan aloitti osaston naisprofessori. Outoa.

Luennosta ymmärsin mielestäni ainakin ydinasiat. Kalvot auttoivat ymmärtämään mistä on kyse. Pakko on kyllä myöntää, että kun muut rupesivat yhtäkkiä nauramaan luennoitsijan letkautukselle, minulla ei ollut pienintäkään hajua mille nauretaan. Helpompaa kuin ymmärtää, oli vain nauraa mukana. Luennon väliajalla sain kontaktia myös vierustoveriini, joka ihmetteli minun lukujärjestystäni. Rupattelimme siinä tovin ennen seuraavan luennon alkamista, se oli ensimmäinen kontaktini ruotsalaiseen ”opiskelijaveljeeni”.

Luentojen jälkeen kävin kotona syömässä Leenan tekemää wokkia. Tämän jälkeen pyöräilin koululle takaisin hakemaan atk-keskuksesta koulun avainkortin ja tietsikkatunnarit. Näin on siis tietääkseni kaikki ”paperihommat” hoidettu, koska ruotsalaisten person nummeria en aio hommata. Hoidettavia asioita oli siis ainakin:

1. Väliaikainen opiskelijakortti CIRC:ltä
2. Ylioppilaskuntaan ilmoittautuminen ylioppilaskuntatalon expedition-tiskillä
3. Oman osaston opiskelijapalveluihin ilmoittautuminen
4. Koulun avainkortti ja tietokonetunnarit atk-keskukselta

Torstai-illalle oli ohjelmassa vielä pubikierros. Olin valmiina koitokseen hyvissä ajoissa sovitussa paikassa. CIRC-typpien oli tarkoitus tulla jakamaan karttoja, joista näkyvät pubien sijainnit. Tapasin kokoontumispaikalla liettualaisen, jonka intialaisten, vietnamilaisten ja kanadalaisen kaverin kanssa lähdimme kiertämään pubeja. Varsinkin intialaiset olivat innoissaan pubeista campus-alueella. Intiassa ei saa olla kuulemma mitään alkoholia tai tupakkaa myyviä liikkeitä sataa metriä lähempänä yliopistoa.

Koko tapahtuman idea oli käsittääkseni se, että paikallisista kiltahuoneista oli tehty pubeja yhtä iltaa varten ja kaljan myynnillä killat keräsivät rahaa. No, mistään ryöstöstä ei ollut kysymys, koska olut maksoi 20 kruunua pullo/pieni tuoppi. Myös campus-alueen ainakin kaksi oikeaa pubia ja yökerho olivat käytössä. Hienoa oli myös huomata, että joka pubin yhteydessä oli kokki paistamassa hampurilaisia. Yhdessä paikassa tämä kokkauspiste oli baarin ulkopuolella. Kokkauspiste oli rakennettu ostoskärryihin, joihin oli laitettu halkaistu öljytynnyri, toinen puolisko toimi tulipesänä ja toinen tuulensuojana. Hampurilaisia en maistanut, mutta hyviltä ne ainakin näyttivät.

Yhdessä pubissa huomasimme kanadalaisen tyypin kanssa kadottaneemme kaikki muut jonnekin. Puhelinnumeroja emme olleet vaihtaneet, joten jatkoimme seuraavaan pubiin kaksistaan. Sieltä pubista sai muuten lapin kultaa pullossa. Tämän jälkeen jatkoimme vielä yhteen pubiin, kunnes kanadalainen löysi jo ennemmin tapaamansa saksalaisen tytön. Jo pubiin mennessä tyttö teki selväksi, että täällä ei sitten kauaa olla, hän halusi kotiin. Matt sai kuitenkin houkuteltua tytön hetkeksi jäämään.

Menin tilaamaan kaljaa, kun pubin keittiöstä alkoi kuulua palohälyttimen ääni. Samassa keittiöstä juoksi joku nainen ja hyppäsi baaritiskille huutamaan, että kaikki ulos ja heti. Liekkejä en nähnyt.

Tämä oli saksalaiselle tietenkin helpotus ja hän pääsi kotiin. Koska Matt lähti hänen kanssaan samaan suuntaan, loppui minunkin baarikierrokseni. Kotona olimme Leenan kanssa lähes yhtä aikaa. Harmi, kun ei ollut kamera mukana.

-Jaakko