Hard Rock Cafeessa emme ainakaan Leenan kanssa olleet ennemmin syöneet ja odotimme innolla isot kaupungit ympärimaapallon valloittaneen jenkkiläisen paikan aterioita. Ainakin puitteet olivat kunnossa, kun seinät olivat täynnä rokkareiden soittopelejä ja esiintymiskostyymejä. Vakuuttavuutta ravintolan tasosta loi myös erikseen rahastettava narikka ja ruokalistan hintataso. Uusi kokemus oli myös isoille ryhmille erillinen, hyvin paljon normaalista typistetty, ruokalista. Meillä oli siis mahdollista valita ruoat vain muutamasta vaihtoehdosta.
Ilta oli hauska ja juttelimme pääosin ruotsiksi, koska muut olivat siinä kielessä ammattilaisia joko perhetaustansa tai opiskelujen ansiosta. Me tai siis ainakin minä yritin rimpuilla mukana. Hyväähän se vain tekee, mutta kyllä tunnelma on välillä kuin paritanssikurssilla, tietää mitä pitäisi tehdä, mutta kun ei pysty, niin ei pysty. Varsinkin ranskalais-ruotsalaisen Antonin kanssa oli erittäin haastava jutella, mutta pari olutta auttoi asiaa kummasti.
Ruoka itsessään oli pettymys ainakin minulle. Otin hamppariaterian, jossa oli "legendary" 10 oz piffi. Tämä tarkoittaa SI-yksiköissä noin 0,28 kilogrammaa. Täytyy sanoa, jotta hamppari ei ollut mitenkään erikoinen eikä piffi mitenkään legendaarinen. Väitän, jotta aularavintolan hamppariateria on aivan yhtä hyvä. Ja mikä tärkeintä, aularavintolan ateria maksaa yli viisitoistaeuroa vähemmän ja siihen hintaan kuuluu sitäpaitsi vielä juoma.
Juhlajatkoille siirryimme Cafe Olofiin, jossa tunnelma oli tietenkin taattu. Minä ja Jirka saimme jopa ilmaiset drinkit baarimikolta. Rentoa meininkiä. Toki ennen ilmaista kupillista oli pitänyt kumota 5 maksullista. Ilmaisia lounaita ei ole olemassa.
Juhlajatkojen jatkot pidimme vielä sitten Sannan kämpillä ja kotona olimme joskus puoli seitsemän aikoihin aamulla. Silloin oli jo meidänkin talon vaihtaribileet loppuneet.
-Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti