Valborg i Göteborg

Ennakkotiedoista poiketen saimme olla koko vapun vielä täällä. Hyvällä tuurilla saimme pitää vielä kämpänkin viikonlopun yli ilman mitään lisäkustannuksia. Laivaliputkin siirtyivät huomiselle ihan vain netin yli ilmaiseksi.

Vappu oli täällä tosi aurinkoinen, eikä nenänpään punoitus johdu pelkästään vapun nestetasapainoilusta.

Aattona olimme Leenan yliopiston vappujuhlassa Trädgårds Föreningenillä. Ohjelmassa oli omien piknik-eväiden syönnin ohessa kuorolaulua ja puheita. Aika aikuinen aloitus Vapulle.

Nikon kainalossa oli ihanaa.

Illansuussa olimme muutaman muun ihmisen kanssa katsomassa Chalmersin CORTEGEä. Kyse oli vappukulkueesta, jossa pääasiassa kuorma-autojen lavoille oli rakennettu ihmisiä hauskuuttamaan erilaisia performansseja, joiden inspiraation lähteinä olivat vuoden aikana olleet uutiset. Lavoilla esitettiin näyttävien rekvisiittojen kera oma versio esimerkiksi Obaman valtaannoususta, Volvon potkuista ja Islannin talousahdingosta.

Innostuttiin siinä ihan sitten yhteispotrettiin vapun kunniaksi. On se suloosta.

Kulkueen nähtyämme siirryimme Slottskogeniin. Sinne sytytettiin isoo kokko valporin kunniaksi. Sitkeimmät jatkoivat siitä sitten vielä Chalmerssille Festu-bileisiin pomppimaan pomppulinnaan. Me hoipertelimme kotia kohti.

Dj Lode loihti meille musakkia aina Neon 2:sta tuttuun banjo-biisiin asti.

Vapun päivä alkoi kohtuullisen aikaisin piknikillä tismalleen samassa paikassa, mistä olimme 12 tuntia ennemmin kotiin lähteneet. Aurinko lelli.

Iltaan asti oltiin taas liikkeellä. Auringön laskua katselimme Joonaksen kämpän läheltä. Aika velikultia.

Lauantain ratoksi olimme suunnitelleet retkeä hieman Göteborgin eteläpuolella olevaan linnaan. Niin kuitenkin kävi, että uutta autoaan innokkaasti tutkinut teekkari, oli unohtanut pari mitättömän kokoista sisävaloa päälle ja akku oli tyhjentynyt kolmessa päivässä. Takuuhommia. Emme jääneet kuitenkaan neuvottomaksi ja päädyimme paikallisjunalla Kungsbackaan. Idyllinen pikkukylä Göteborgista noin 40 kilsaa etelään. Pieni joenluru halkoo kaupungin puutalokeskustaa ja jenkkiautot sulatteli toista takapyöräänsä torin kestopäällysteeseen. Siinähän se päivä meni jokirannas istuskelles ja teetä juodes.

Minkä takia jäätelöä pitää tuoda Italiasta asti tänne? Eikö sitä nyt lähempääkin torikioskiin saisi? Oma jäätelökone olis pirun siisti. Olis aina lähijäätelöä tarjolla.

Niko miettii ilmeisesti, että kumpiko on ollut kauemmin pilutta, tämä Kungsbackalainen lastenvaateliike vai Niko itse. Liike oli saanut myös vastenvaateketju-MOLO:n edustuksen. Taitaa olla suomalaislähtöinen koiranleuka tämänkin liikkeen taustajoukoissa.

-Jaakko

Ps. Tämä oli sadas kirjoitus blogiin. Tähän on erittäin hyvä lopettaa. Nyt siivoamaan, pakkaamaan ja ostamaan seuraavalle asukkaalle kuoharipullot jääkaappiin. Näinhän meillekin oli tehty. Täällä Jaakko Mellankornik, Göteborg, Ruotsi.

En vecka kvar

Viikon päästä olemme jo laivassa kohti Suomea ja mietimme mihin kellonaikaan laitamme herätyksen, että heräämme oikeaan Suomen aikaan. Elämä on täynnä haasteita.

Muutamia asioita on vielä hoidettavana koulun, vuokranantajan ja auton kanssa sekä tietenkin pakkaaminen. Jäähyväisten jättäminen Göteborgille, kaikille tutuille ja jopa naapurin ranskikselle on tietenkin oma proseduurinsa. Luvattiin nimittäin poskisuudelmat käydä hänellekin heittämäs ennen lähtöä. Minä taidan kyllä vain koputtaa hänen ikkunaansa ja heilauttaa kättä teennäisen ystävällisesti. Sillä kaverilla ei nimittäin ole ihan kaikki muumit laaksossa, niinkuin Lotta asian hienosti ilmaisi.

Leenalla on vielä tentti ensi viikolla, mutta minun arkinen aherrus on jo hellittänyt. Mukava pehmeä lasku oli koulun puolesta järjestetty kahden viikon pääsiäisloma.

Säälihän täältä on lähteä näin kesken komeitten kelien ja vapun, mutta elämässä on mentävä välillä eteen- ja välillä taaksepäin. Nyt on oltu vuosi aikalailla vapaalla.

Vappupäivän vastaanotamme siis vesiselvänä Viking line Amorellalla. Enpä olisi uskonut tälläistä vappua vielä pari vuotta sitten koskaan viettäväni. Ajat muuttuvat. Satamasta lupaan kuitenkin ajaa auton tulliin teekkarilakki päässä. Se on vähintä mitä voin tehdä. Hengessä mukana ja niin edelleen.

-Jaakko

Nähtyä ja koettua

Nyt on taas miljoona hommaa koettu Islannin reissun jälkeen, mitä ei olla muistettu/viitsitty/ehditty tänne kirjata ylös. Alla muutama kuva menneiltä viikoilta.

Aika paljon on tullut kahdeksan kuukauden aikana ajeltua ratikoilla. Vaikka polkupyörätkin ovat olleet täällä mukana niin silti sen verran tulee julkisilla ajeltua, että melkeinpä on järkevintä kantaa koko ajan kuukausikorttia taskussa. Joukkoliikenne toimii Oulun systeemiin verrattuna aivan uskomattoman hienosti.

Juha ja Tuuli tulivat kyläilemään muutama viikko sitten. Kiertelimme paikkoja ja puistossa pussikaljalla ollessamme veimme menneiden koululaisvuosien muistelun muutamaa metriä ylemmälle tasolle. Juhalla oli vielä niin hyvä kamera ja molemmilla vierailla ammattitaito sen käyttämiseen, että on ilo laittaa näitä kuvia tänne näytille.

Samalla seurueella kävimme tutustumassa myös världskulturmuseumin tarjontaan. Esillä oli muun muassa Bollywoodaiheinen näyttely.

Hylkeitä ja muita elukoita ollaan käyty useampaankin otteeseen ihailemassa Slottskogenissa. Kaikki vieraat on kuljetettu puiston läpi, jossa olemme myös muuten vain paistatelleet päivää. Vuoden ensimmäiset grillijuhlatkin pidimme siellä kertakäyttögrillien kera.

Kesä tekee tuloaan. Se tarkoittaa mehiläisten ja perhosten hakeutumista kukkien auki lerpattavien terälehtien syleilyyn. Hede kaipaa emiä ja kukka mehilästä. Luonnonkaunista parittelua.

Käyty on myös pariinkin otteeseen toispuolel jokkee eli Hisingenin saarella, Göta älvin pohjoispuolella. Siellä vanhaa telakkateollisuusaluetta on rakennettu viihtyisäksi asuinalueeksi vanhaa kunnioittaen. Merkki menneestä on alueen maamerkiksi jätetty järeä, olympistadionin tornin korkuinen, siltanosturi.

Göteborgin edustalla on myös jonkinlainen saaristo. Turkulaasillehan tämä on lähinnä saariston säälittävä miniatyyri, mutta nätillä kelillä kyllä ilman muuta käymisen arvoinen paikka. Me olemme nyt käyneet saaristossa pari kertaa ja vasta kaksi saarta on nähtynä. Samalla julkisen liikenteen lipulla pääsee laivoilla ainakin viiteen eri saareen, joista kauimpaiseen on 40 minuutin laivamatka. Ympärivuotista asutusta saarilla on kaupunkin läheisyydestä ja hyvistä liikenneyhteyksista johtuen yllättävän paljon.

Saaristo koostuu muutamasta isommasta saaresta ja lukuisista puuttomista luodoista. Ihanteellista melontamaastoa. Teltan kiiloja varten pitää mukaan varata kuitenkin isoo leka tai kuivabetonia.

Isän tullessa kylään Göteborg näytti "parhaita" puoliaan. Göteborgin IFK oli murskannut rakkaan vihollisen Djurgårdenin Ullevilla juuri 6-0 ja niinpä uho ja katkeruus haastoivat toisensa Centralstationin nurkilla. Olimme ihan puuronsilmässä ja näimme kuinka kymmenpäiset joukot ottivat kadulla ja asemahallissa toisistaan mittaa uhmaavan mylvinän säestämänä. Laseja särkyi ja pulloja heiteltiin. Huomisin saimme lukea lehdestä usean joutuneen sairaalahoitoon. Täysin uudesta ilmiöstä ei ole kyse, koska poliisitkin olivat osanneet varautua rynnäkkövarusteisiin. Ilmiö kuitenkin pahenee kuulemma vuosi vuodelta ja kyllähän tälläisestä kärsii sivullisetkin. Eräskin muori pyysi päästä Leenan kainaloon, kun istahdimme aseman penkille väkimassojen velloessa meidän ohi. Muori yritti samalla riisua vaariltaan IFK:n kaulaliinaa. Isän matkalaukku oli onneksi Kurikan ryhdin väreissä. Kauhajoen karhun värit olisivat olleet liian yhtenevät sini-valkopaitojen kanssa.

Tässä taas on taas Juha pannut parastaan. Väkijoukko kävelemässä Marian pitämän yksityisen sairaalakierroksen jäljiltä syöpöttelemään. Auringonlaskussa on aina tilaa.

Jukka-lankokokelas kävi myös kyläilemässä. Kuvassa kaksi korhooskylän kasvattia köötteporin keksijän kera keskustorilla keväällä katse kaikilla kaukaisuuteen, kai.

Päät vain jäi jäljelle, kun joku ilta kävimme Feskekörkanista hakemassa atlantin antimia. Suoraan kalastajilta ostimme tuoreiden katkarapujen lisäksi lohta, silakkafileitä ja koljaa. Kuten taustalta saattaa huomata, niin ei rapuja ilman snapseja.

Iloinen seurue meidän yhteiskeittiössä. Hemmo ja Toni loihtivat jumalaiset silakkapiffit ja aivan uskomattoman valkosipuli-kermaviilikastikkeen. Kyllä kelpasi pistää poskeen lähellä tuotettuja salaattivärkkejä ja vuoden ensimmäisiä uusia perunoita. Viinissäkin oli ravun kuva.

Autoa etsiessä päädyin myös nykyisen kotomaamme pääkaupunkiin. Yllättävää oli huomata, että kevät ei ollut läheskään yhtä pitkällä vielä maan itärannikolla. Näin päivän tuntumalla väittäisin, että pääkaupungissa ihmisillä on useammin kiire kuin täällä länsirannikon kalastajakylässä.

Päivällä oli siinä joku tunti aikaa kierrellä Tukholmassa ja joukkoliikennelippu poltteli taskussa, joten päätin poiketa myös Chalmersin veljeskoulussa. Vanhoissa punatiilirakennuksissa on tyyliä.

Tänään olimme kaukaisimmalla saarella, mihin täältä Göteborgista julkisilla laivoilla pääsee eli Vrångö:ssä. Keli oli suotuisa eikä lokit paskonut meidän lättyihin. Kylä on pieni, kun koko saaren läpimittakin on vain noin kaksi kilometriä, mutta tunnelmahan tälläisissä tiiviissä saaristolaiskylissä on omaa luokkaansa. Yllättävän paljon saarella oli kuitenkin oikeita, isoja, omakotitaloja. Ysi autokin nähtiin, mutta kyllä silti kolmipyöräiset mopot olivat saaren ehdoton ykkösmenopeli.

Sinne vain kivelle leiri pystyyn ja evästämään. Pois lähtiessä näimme myös rantakiville päivää paistattelemaan tulleen matelijan, joka raukka säikähti meitä niin, että lähti heti satalasissa kohti sopivaa kivenkoloa. Luontoradion kuuntelija, Hemmo, tunnisti matelijan salamannopeasti Risto-rantakäärmeeksi. Taisivat likat kuitenkin pelästyä Ristoa enemmän kuin Risto meitä. Ainakin äänestä päätellen. Meilläpäin kaikki ristot ovat isoja ja mahtavia. Yleensä vieläpä höyryvetureita.

Vaihto-opiskelijoille järjestettiin mahdollisuus tutustua kaupungin yrityselämään excursioiden muodossa. Tarjolla oli kolme eri reittivaihtoehtoa, joissa kaikissa vierailtiin kahdessa eri yrityksessä. Valitsin kahden mielenkiintoisen reitin väliltä reitin, jossa pääsimme tutustumaan Volvo Groupin ja Göteborgin sataman toimintaan. Näin jälkikäteen voin sanoa valinneeni väärin, koska luulin pääseväni näkemään mitä todella tapahtuu autotehtaan kokoonpanolinjalla. Vituiks män. Tarkoitus oli kyllä piipahtaa kuorma-autojen kokoonpanolinjalla, mutta koska linja oli jostakin syystä juuri silloin stopissa, niin päädyimmekin vain Volvo museumiin, jossa jo syksyllä Antin kanssa vierailimme. Lisäarvoa tämä vierailu toi oikeastaan sen verran, että nyt tiedän, että Volvon naisille suunnatussa prototyypissä on huomioitu naisten tarve ajaa autoa poninhäntä päässä ja korkkarit jalassa. Reitin toinen pysäkki oli Göteborgin satama, josta nämäkin pari kuvaa ovat. Iso ja näyttävä paikka, mutta ei mitään erikoista. Volvoja, muita autoja ja koneita pihat puolillaan ja kiinnostavimpana tietona se, että juuri tämän sataman kautta tulee kaikki pohjoismaissa syödyt banaanit.

Se miksi sitten valitsin reittini väärin, johtuu siitä, että tarjolla olisi ollut myös laakerivalmistaja SKF. Olen aina halunnut nähdä kuinka kuula- tai rullalaakerin vierintäelimet valmistetaan ja kuinka laakeri kasataan. Naapurin kloppi vielä löi toisellekin poskelle kertoessaan, että juuri näitä työvaiheita olivat kierroksella päässeet seuraamaan. Yritä siinä sitten päteä vaikka banaanilaivojen koolla tai poninhäntäniskatyynyillä. Ei painita samassa sarjassa.

Myös Göta älviä risteilee koko ajan muutama lautta. Kätevä konsti matkustaa joen puolelta toiselle, kiertämättä siltojen kautta. Tämä kuva on napattu lautasta. Alunperin kalastajien asuttama kallio on ilmeisesti muutaman poikkeusluvan kautta saanut hieman isommat "mökit" päälleen.

Tänään otettu kuva Järntorgetilta. Lehti on jo aika isona puussa. Meistäkään ei Juhan kanssa olisi enää tullut niin hyvää kuvaa, kuin vielä kolmisen viikkoa sitten.

Joku puu kukkii näin. Mikä lie. Hemmo varmaan tietäisi. Jos mies kuuntelee luontoradiota, niin miksei sitten metsäradiotakin?

-Jaakko

Voihan ihimetys

Tänään käytiin kaupassa ostamassa puuroriisiin maitoa, kun nyt pitää saada kaapit tyhjiksi ennen poismuuttoa. Viikko jäljellä. Leena katsoi siinä samalla sitten puuroriisipusseista riisipuuron ohjetta muistin virkistämiseksi. Eipä ole ruottalaasis puuroriisipusseissa riisipuuro-ohjetta. On vain opastettu kuinka puuroriisiä voi käyttää sushin valmistukseen. Ei helevata. Joko täällä on kaikille selvää, kuinka riisipuuro valmistetaan tai sitten kukaan ei meidän jouluherkkua täällä viitsi edes arkena evästää. Epäilen jälkimmäistä.

-Jaakko

EPO-sanomat ilimestyny!

Eileen tuli päätoimittajalta Oulusta maili, jotta vuoren ensimmäänen EPO-sanomat on ilmestyny. Paperiversiota jaetahan Oulun seurulla, mutta nettiversio on kaikkien luettavis tää:

http://www.epo.oulu.fi/dokumentit/epo1-09.pdf

Leheres on kaiken muun asiallisen lisäksi kolmen ulukoepolaasen vaihtariraportit. Kaks kirjootuksista on luonnollisest Jöötteporin reportterien käsialaa.

Hankielämä. Hanki elämä ja hanki EPO-sanomat paremmaksi luettavaksi.

-Jaakko

Islanti kuvina

Menomatkalla Kööpenhaminaan Öresundsbronkin näkyi vähän paremmin bussista kuin noin 2 metriä alempaa Civicistä. Nyt näimme siis vettäkin.

Tieolosuhteet saivat kuljettajan välillä raapimaan mietteliäänä persettään. Ensimmäisistä triivuista pääsimme läpi Leenan ja Hlemmurin työntöavulla. Loppu se tuli vastaan kuitenkin Toyota Yariksenkin menokyvyssä.

Pikku-Geysir. Perunat sinne vain sekaan ja muutamassa minuutissa olisi olleet potut kypsiä. Tuskin tässäkään tapauksessa olisi munanhajulta ja maulta vältytty. Miksei kukaan ole kertonut, jotta Islannissa jopa kraanavesi maistuu kananmunalta?

Oikia Geysir aloittaa purkautumisensa. Sen pitäisi ulettua 30 metriin, mutta taitaa siinä mitassa olla vähän Islannin-lapinlisää.

Geysir-alueella oli pirun liukasta. Ei hiekoitusta, ei kaiteita. Ei onnistuisi Suomessa.

Kenties kuitenkin vaikuttavampi luonnonoikku oli Gullfossin putoukset. Vicks bluen -värinen vesi kuljetti mukanaan jäätikön paloja. Pudotus muistaakseni 32 metriä, kahdessa osassa.

Turret ulkoruokinnassa Gullfossilla. Makaroonia ja jauhelihaa ruottalaasella keittimellä ja ruottalaasista raaka-aineista.

Kansallisrunoilija ja kansallismaisema. Laavakivien ympäröimän järven rannalla ei ollut ristin sielua eikä mökin mökkiä.

Välillä tiet ja olosuhteet olivat loistavia. Maalareistahan nyt puhutaan mitä puhutaan, mutta ei tämän keskiviivan maalaaja kyllä ihan selvinpäin ole ollut.

Tingvellirin kirkkopihaa. Kirkkoon ei ollut asiaa, kun Catti oli repinyt rappuset kirkkomaasta.

Keli vaihteli aika nopeasti. Välillä pyryytti niin maharottomasti, jotta ratti vinos sai suoraan ajella.

Kummallisia tasakattoosia vuoria Reykjavikin pohjoospuolella.

Atlantin vaahtopäät ja Hlemmur itte.

Tyrskyt lyö Leenaa.

Seinämaalaustaidetta Reykjavikin keskustassa.

Reykjavikin pääostoskatu Laugavegur.

Koko saarivaltion ainut rautatien pätkä on tässä. Veturikin piti olla, mutta liekö finanssikriisin aikana joku vaihtanut romuraudan kruunuiksi.

Ab-originaalit eivät juuri Yariksilla ajelleet.

Hlemmur Markkusson perheyrityksensä kyltin alla.

Näkymää Reykjavikin keskustan yli kaupungin lämminvesivaraston, Perlan katolta.

Illanhämyssä olusella. Kalja maksoi noin 4 euroa tuoppi. Pari vuotta sitten vielä 10 euroa.

Välillä tie oli taas aivan perseestä. Yariksen alla oli ympärivuotiseen ajeluun tarkoitetut renkaat. Käytännössä tämä tarkoitti, että ei pitoa jäällä ja löysät kuivalla piellä. Kaikessa ei voi tehdä kompromissia.

Päätimme lähteä keskustakiertelyn jälkeen pikku retkelle. Kilometrejä tuli jokunen sata ja tämä kiviläjä oli yksi retkelle lähdön syistä. Jos kuva olisi ollut jo oppaassa, niin olisi varmasti jäänyt reissu tekemättä. Maisemat olivat kyllä matkan aikana oppaan ylisanojen mukaiset, eli magnificent ja spectacular.

Hlemmur ja spectacular view

Paikallisten hainliharoikuttamo. Me ei haita reissulla maistettu.

Vasemmalla Amerikan mannerlaatta, raossa Leena ja oikealla Euroopan mannerlaatta.

Kirkkoja ja majakoita ei Islannista puuttunut. Tässä majakoista korkein.

Perinteisempi majakkatorni.

Pitkäkarvaasia Islannin hevoosia. Täs niillä onkin hyvä aitaus, mutta kyllä niitä kaikenlaasis kivikoos piretihin. Ei oo heleppoa olla Islannin hevoosena Islannis.

Blue lagoon. Leenan paratiisi ja reissun kohokohta. 4 tuntia lioteltiin nahkoja vetes.

Vesialue oli melkein tyhjä. Ei juuri muita turreja ollut. Paikkapaikoon vesi oli niin kuumaa, jotta ei tienny kuinkapäin olisi. Vesi oli niin suolaista, että sukeltaminen oli lähes mahdotonta. Ja viimeisenä faktana täytyy vielä todeta, että pohjan valkoinen muta oli aivan täynnä hiuksia, laastareita ja muuta ihmisjätöstä

Hostellin keittiö. Kaikki toimi hyvin, mutta viimeisenä päivänä hajosi leivänpaahdin.

Kolmikon majakolo.

Lentokentällä vasta hokattiin, jotta Islanniksi pääsiäinen on "paska". Aika siistiä vai mitä?

Rämpylöitä.