Matkatunnelmia

Matka alkoi pakkaamisella, jota kesti juhannuksesta asti. Loppurysäys tapahtui kuitenkin lähtöviikonloppuna, kun anoppi ja appiukko ajoivat isolla autolla Ouluun ja rivakat herrat kantoivat laatikot sisään. Göteborgiin päätimme lähteä hiace-mallin civikillä. Nimen töräytti muuten Kurikkalaanen autokorjaamoyrittäjä minulle, kun olin varaamassa jakoremmin vaihtoaikaa. Hän oli kuullut hiace-haaveistani isältä ja osasi yhdistää hienosti automallit.

Civicci tuli sisältä aivan täyteen tavaraa. Lisäksi polkupyöräkoukussa roikkui molempien pyörät. Auton täynnä olemisesta jotakin kertoo se, että appiukkokin nauroi, että pyöräilykypärää on kyllä pakko pitää päässä matkan ajan, kun viimeisiä kattiloita pakattiin väkisin etupenkkien väliin.




Matka jakaantui kätevästi kolmeen lähes yhtä pitkään osaan, kun Oulusta veimme suurimman osan tavaroista pohjammaalle ja olimme siellä yötä. Toinen automatkan katkaisija oli laivamatka Turusta-Tukholmaan.

Laivaristeily alkoi hienosti, kun saavuimme omaan hyttiimme. Olin tietenkin varannut halvimman mahdollisen hytin autokannen alta tunnuksella Säästöhytti, mitäs sillä nyt yhdellä yöllä on väliä.

Hytti oli varmasti juuri sellainen, kuin tilauksen yhteydessä on mainittukin, mutta on eri asia oliko asiakas muistanut lukea ihan ne kaikki pikkupräntit. Hytissä oli nimittäin tuoli, pieni pöytä, naulakko ja kerrossänky. Ei siis omaa vessaa/suihkua. En muista edes kuulleeni, että sellaisia hyttejä on olemassa! No yhteisvessa oli lähellä ja loppuillasta suihkustakin oli kuulemma tullut lämmintä vettä, joten kaikki meni hyvin.

Illan päätteeksi kävimme syömässä laivan ravintelissa eikä taaskaan mennyt ihan nappiin. Mä en tykännyt hampparista ja Leenan annos taas oli liian pieni. Hyvillä mielin siis pikku huikat väkeviä ja nukkumaan...


Aamupalalle heräsimme joskus ennen sian pieremää. Aamupala oli hyvä, mutta väsy oli, koska yöllä emme olleet oikein saaneet unta kumpikaan. Heti aamusta pääsin ensimmäistä kertaa puhumaan ruotsiakin, kun joku autokannelle halajava ei ollut muistanut vaihtaa Suomen ajasta käytössä olevaan.

Autolla pääsimme huristelemaan hyvissä ajoin kohti määränpäätä eli Göteborgia. Navigaattoriin vain asuntotoimiston osoite ja AJA. Olis siitä Tukholmastakin selvitty, jos olis tehty vain justihin niinku se navigaattori-akka sanoo, mutta ainahan sitä pitää vähän kokeilla. Käännyttiin yksi ramppi liian aikaisin, siis ihan vahingossa, ja päädyttiin pikku sakkoringille keskustaan. Lenkki ei ollut onneksi pitkä ja tulipahan sekin kirkonkylä samalla nähtyä. Väitän, että navigaattori laski nopeammin uuden reitin pois kaupungista, kuin apukuski olisi saanut paperikarttaa edes hanskalokerosta pois.

Matka nelostietä tänne meni helposti. Muutaman kahvikupin ja energiajuoman voima ei ihan riittänyt ja jossain vaiheessa nukuin 15 minuuttia huoltoaseman pihassa. Loppumatkasta löysimme hyvän kotiruokapaikan ja söimme kunnon lounaan. Poliisit sattuivat vaan samaan paikkaan syömään ja meille tuli kiire lähteä mustalaiskuorman kanssa kohti määränpäätä.


Göteborgiin saapuessa teimme taas pikku sakkoringin. Jotenkin taas ei ollut selvää tarkoittaako akka tätä vai seuraavaa risteystä ja vituiksihan se meni. Pääsimme kiertämään asuntotoimistoon kuitenkin kätevästi takakautta pikkuteit pitkin. Asuntotoimistossa pärjäsimme taas ruotsilla ihan hyvin ja saimme avaimet kahdeksan kuukauden pesäämme.

-Jaakko