Liseberg - nöjesparken

Eilen olimme paikallisessa huvipuistossa. Tarkoitus oli mennä puistoon Leenan pienryhmän kanssa, mutta koska myöhästyimme hieman eikä meillä ollut puhelinnumeroa, kiertelimme puistoa kahdestaan. Ennen puistoon menoa haimme Leenan pienryhmäohjaajalta vapaalippuja. Käsityksemme oli, että saamme sisäänpääsyyn oikeuttavan lipun, mutta saimmekin nipun sisäänpääsy-, laite- ja taitopelilippuja. Koko ilta ajeltiin laitteilla ja pelattiin huvipuistopelejä siis täysin ilmaiseksi.

Liseberg oli huvipuisto aikuiseen makuun. Oli siellä tietenkin lapsillekin paljon alueita, mutta hienot ravintolat ja anniskeluterassit sekä tanssipaviljonki mahdollistavat täysin aikuisen väen illanvieton. Mikäs sen mukavampaa, kuin vuoristorataa ja olutta vuorotellen.

Ensimmäiseksi testasimme maailmanpyörän. Näkymät olivat hulppeat kaupungin yli, mutta merta ei näkynyt. Meri olisi varmasti näkynyt 125 metriin nousevasta näköalatornista, mutta se jäi testaamatta. Ensi kerralla sitten.





Maailmanpyörän jälkeen minä testasin vuoristoradan. Perinteinen vuoristorata oli tietenkin puinen, mutta Linnanmäeltä tuttu tervan haju puuttui. Rata oli uusi ja tehty kestopuusta. Pettymys.



Vuoristorata oli mahtava. Varsinkin ensimmäinen kerta oli huippu. Ensimmäinen alamäki oli jyrkkyydeltään 70 astetta, ihan sopevasti. Toisella kertaa joku oli loiventanut mäkeä.



Testasin vielä toisen vuoristoratatyyppisen kanuunan. Lähtökiihdytys oli mukava (0-75 km/h, kahdessa sekunnissa), mutta siinä se sitten olikin. Huvipuiston hirvittävimpään laitteeseen, Uppswingetiin, en uskaltautunut.

Kävimme yhdessä myös paikallisessa tukkijoessa. Ei se ainakaan Leenan mielestä ollut yhtä hyvä kuin Särkänniemessä, mutta ainakin siinä kastui vähintäänkin yhtä hyvin. Vaikka miestenvessan käsienkuivauslaitteen alla seisoinkin kauan aikaa, on meillä molemmilla pikku flunssa taas päällä.



Järisyttävin kokemus oli kuitenkin Spökhotellet. Tämä kummituslinna oli vähän enemmän mitä kummitusjunat yleensä. Siellä liikuttiin muutaman hengen ryhmissä. Ryhmän piti muodostaa jono ja käsiä piti pitää koko ajan edessäolevan olkapäillä. Näin liikuimme matona monien erilaisten huoneiden läpi. Paikka oli tehty tosi pelottavaksi ja sisutus oli vaikuttava. Välillä huoneet muistuttivat hotellihuoneita, välillä ravintoloita ja välillä oltiin pannuhuoneessa. Kaikki ääniä ja lämpötiloja myöten oli kohdallaan. Kaikkista parasta tai pelottavinta oli kuitenkin pelottaviksi maskeeratut ihmiset, jotka aina välillä hiippailivat meidän takana, tulivat ovista ja sihisivät korviin. Koko ajan piti olla varuillaan ja silti ne pääsivät yllättämään milloin mistäkin. Siellä oikeasti pelästyi montaa kertaa. Kaiken hyvän lisäksi kierros talossa kesti vielä useita minuutteja. Monta kertaa kuulin suomea puhuvan tytön takanani kysyvän kirkumistensa välissä pelokkaasti: "joko tämä loppuu, mä en kestä enää".

Viimeisenä laitteena ennen kotiin lähtöä päätimme mennä ihan ex tempore johonkin junatyyppiseen laitteeseen. Emme kumpikaan tienneet mitä on luvassa, mutta päättelimme lukuisista pikkulapsista, että kyseessä ei voi olla mikään paha laite. Niinpä Leena istui viereeni junanvaunuun. Totuus valkeni, kun juna lähti liikkeelle ja nousi ylös mäen päälle. Se ei ollut ihan sellainen possujuna, mihin luulimme tulleemme. Kun ensimmäinen alamäki alkoi, tunsin kädessäni kovaa puristusta. Luulin aluksi jättäneeni käden turvakaaren väliin, mutta puristus ei ollut tasaista. Aina alamäessä tuntui, että veri ei kierrä kädessäni ja ylämäessä taas hieman löysäsi. Vierustoveri oli tosipaikan tullen yllättävän voimakas. Kierros oli lisäksi yllättävän pitkä ja alamäkiä oli todella monta. Onneksi ei tiedetty laitteesta etukäteen. Ei kuulemma koskaan enää siihen.



Lisebergissä oli silmiinpistävää se, että siellä oli todella paljon onnenpyöriä. Niissä oli lähes kaikissa pääpalkintoina isoja karkkipakkauksia: maraboun suklaata, Cloettan suklaapatukoita, Estrellan sipsejä yms. Suklaapakkaukset olivat noin kaksikiloisia ja sipsipussit 4,5 kiloisia. Tosi moni oli vielä voittanut pääpalkinnon. Puistossa käveli paljon ihmisiä sipsipussi olalla ja suklaalevy kainalossa. Mekin yritimme voittaa.



-Jaakko