Disco Ensemble ja Lapko

Perjantaina oli paikallisessa nelivitosessa eli Sticky Fingerissä kaksi suomalaista orkesteria. Asiasta kuulimme ekan kerran suomalaiselta Sonjalta, joka puhuikin meidät etkoilemaan Olofshöidiin tsekkiläisen Jirkan, Renatan sekä Hannan ja muutaman saksalaisen vieraaksi. Saksalaisista en muista nimeltä kuin Hendrikin, muut olivat kyläilemässä hänen luonaan.



Etkoilimme Hendrikin ja joidenkin muiden asuntojen yhteiskeittiössä. Rakennukset siellä ovat rakennettu seitsemänkymmentäluvulla ja uskoisin, että opiskelija-asuntoina rakennukset eivät pääse helpoimmalla. Paikka oli kuitenkin ihan siisti, vaikka tietty seitkytälukulaisuus kaikuikin kolkossa rappukäytävässä. Suurin ihmetys oli kuitenkin kuinka opiskelija-asuntojen muuten hyvin pelkistettyyn rakennustyyliin on istutettu marmoriset ikkunalaudat?



Tulimme hyvin juttuun Sonjan ja hänen kavereidensa kanssa. Sain jopa Hendrikiltä kutsun Göteborgin homoravintolaan, jossa he olivat edellisviikonloppuna olleet hänen oikean homoseksuaalikaverinsa kanssa. Henrik epäili, jotta mulla voisi olla kysyntää! Pitänee käydä tarkistamassa asia jo pelkästään sen takia, että kurikkalainen konehuoltoyrittäjä oli ollut huolissaan minun suuntautumisen muuttumisesta täällä. Hän pahoin pelkäsi, että olen värjännyt hiukseni vaaleiksi ja saatan tulla jopa jo joululomalla jonkun nätin pojan kanssa kotiin käymään. Isälle annoin neuvoksi vakuutella konehuoltajalle kaiken olevan ainakin toistaiseksi ennallaan.

Yhteiskeittiöstä lähdimme ratikalla keskustaan katsomaan bändejä. Itse en lukeudu bändin faneihin ja olin mukana lähinnä sen takia, että bändit tulevat Suomesta. Olisin ollut siellä, vaikka lavalle olisi noussut kissa ja jänis, Gommi ja Pommi.


Lapko.

Se täytyy kuitenkin sanoa, että keikan jälkeen on varsinkin Lapkon biisejä kuunneltu ahkeraan Youtubesta. Kaunista musiikkia. Ja kyllähän Disco Ensemblen We might fall apart iski kuin tuhat volttia. Muuten ehkä turhan raivokasta musiikkia mulle.


Disco Ensemble.

Sticky fingersissä tapasimme lisää minulle uusia suomalaisia ja heidän kanssaan olimme uudelleen tekemisissä jo seuraavana päivänä Paddan-ajelulla. Sticky Fingersistä täytyy vielä mainita miesten vessan siisti pisuaari. Siellä virtsattiin suoraan seinään, jota pitkin kirkas neste valui jalkaterien takapuolella olevaan kaivoon. Juju oli kuitenkin siinä, että nesteen virtaamista oli hieno seurata jalkojen alla olevan ritilätason läpi.



Kotiin lähdimme keikkojen jälkeen, vaikka osa jäikin vielä jatkamaan iltaa tahmaisiin sormiin.



-Jaakko