Paluumatka Göteborgiin

Lauantaina ajelimme Pohjois-Saksaan. Emme lähteneet kovin aikaisin liikenteeseen, joten aamulla oli aikaa tutstua vielä Liisan ja Jurgenin felsenkelleriin. Kyseessä ei ollut ihan normaali maakellari vaan tilaa oli enemmän kuin meidän kämpässä täällä Göteborgissa. Vuoden ympäri tasalämpöinen kellari on kuulemma mainio paikka valmistaa omenaviiniä ja sitä saimmekin pullon tuliaisiksi. Oudointa oli kuitenkin pihatien päässä, kadulla, ollut tupakka-automaatti. Täällä ruotsissa sellaisia olen nähnyt baareissa, mutta jotta ihan taivasalla ja kadulla. Mahtaisiko toimia Suomessa vai olisiko teini-ikäisten isien ajokortit tasaisin väliajoin hukassa?



Matka Lyypekkiin meni kaikista matkoista kivuttomimmin. Tiet oli suhteellisen ruuhkattomia, vaikka rekkoja olikin ja lähes koko matka saatiin ajella autobahnia. Lyypekistä emme meinanneet kuitenkaan heti löytää majapaikkaa. Osoite oli tiedossa ja oikea talokin löytyi, mutta se ei juurikaan näyttänyt miltään majatalolta. Menimme kuitenkin koputtamaan ovelle ja niinpä vanhempi nainen esitteli meille heidän kotinsa yläkerrassa olevan feriewohnungin. Taas kävi hyvä munkki kämpän kanssa. Meillä oli käytössä oman keittiön ja vessa-kylppärin lisäksi olohuone ja makuuhuone. Kämppä oli aika hiljattain remonteerattu ja kaikki huonekalut olivat uudehkoja. Jopa yöpöydillä oli suklaat meitä varten. Tietenkin pyyhkeet, astiat ja lakanat sisältyivät myös 29 euron yhteishintaan. Ei paha.



Illalla kävimme kauppakeskus Cittissä. Tarkastelimme vähän hintoja ja totesimme, että ostamme tuliaisalkoholit vasta Nuudian suosittelemasta satamamarketista. Jos Cittistä olisi mahdollista myös ostaa tax freenä, niin silloin se olisi ollut halvempi vaihtoehto. Valikoimaa ruotsalaisten suosimassa kauppakeskuksessa ainakin riitti. Verottomanaostamismahdollisuutta emme loppuun asti kuitenkaan selvittäneet. Oli nälkä ja halusimme kämpälle tekemään tortilloja.



Illalla sain tehdä Samuli Edelmanin karaokehitistä totta, kun join monta pitkää kylmää Lyypekissä;) Tämä haave jäi viime Lyypekkivisiitillä toteuttamatta, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Kämppä alkoi olla kylmä illan hämärtyessä ja minä päätin ratkaista ongelman. (Insinööri-Antti nyt tarkkana.) Meidän huoneiston lämmitys tapahtui vesikiertoisten pattereiden avulla. Lämmitysvesi lämmitettiin kaasulla meidän huoneiston nurkassa olevassa lämminvesivaraajassa. Huomasin, että varaaja ei lämmittänyt vettä ja rupesin rämpläämään vipuja, kytkimiä ja kraanoja. Siinä sitten ruuvasin auki myös ylivuotoputken paineenrajoitusventtiilin ja siitä se riemu sitten alkoi. Uskon, että venttiili oli jotenkin rikki, kun en saanut sitä ruuvattua täysin kiinni. Se tiputti pisara kerrallaan vettä ja minä vaihdoin astiaa alle. Ei siinä auttanut kuin niellä ylpeys ja marssia alakertaan sönköttämään saksaksi, että meillä on pikku ongelma tuolla yläkerrassa. Omistajapariskunnasta siis kumpikaan ei osannut sanakaan englantia.

Mies tuli ylös perässäni ja hänen ilmeensä oli mielenkiintoinen, kun hän näki minun purkaman varaajan alla olleen levykoteloinnin lattialla ja vettä vuotavan putkenpään. Kello oli kuitenkin noin kymmenen lauantai-illalla. Leena valitsi hyvän taktiikan ja katsoi koko episodin ajan viltin alla olohuoneen sohvalla Eddie Murphyn tähdittämää prinssille morsianta tietenkin saksaksi dupattuna. Miesten hommat kuuluu miehille;)

Siinä me sitten sakemannin kanssa mietittiin ja ihmeteltiin varaajan ympärillä enkä tajunnut mitään, mitä se minulta kysyi. Loppjen lopuksi hän meni alakertaan ja sulki koko talon vesikraanan. Ei tullut vettä kraanoista eikä mennyt vettä lämmitykseen. Niin se sitten loppui mystisesti vedentulo ylivuotoputkestakin. Sen jälkeen pääkraana uudelleen auki ja kas kummaa: Vuoto lakkasi. Kämppä oli edelleen suhteellisen kylmä, mutta se ei haitannut enää yhtään niin paljon, kun kerta vuoto oli saatu tyrehtymään.

Tarinan opetus: Jos haluat säästää asumiskuluissa, aiheuta tahaton vesivuoto. Se takaa yleensä ainakin alennusta yöpymismaksuun. Me oltiin kuitenkin niin höveliä, että maksettiin se täysi 29 euroa, vaikka nainen aamulla pyysikin vain 20 euroa ja pahoitteli heidän varaajaansa. Paska mikä paska;)

Näkymä Lyypekin Feriewohnungin ikkunasta.

Lyypekistä ajoimme noin 90 kilsaa Puttgardeniin. Ihmettelin mitä Nuudia tarkoitti jonkun blogi-kirjoituksen kommentissa, kun hän sanoi, että siellä on kauppalautta. Se selvisi sitten satamassa. Siellä oli tosiaan veteen rakennettu kaupparakennus. En tiedä oikeuttaako se sitten myymään alkoholia verovapaasti, kun kauppaan pitää mennä lyhyttä siltaa pitkin ja kauppaa ympäröi meri. Sitä laivoilta tuttua tax-free -kilinää ei kuitenkaan kuulunut, koska kauppa oli ilmeisesti rakennettu paalujen päälle. Mahtavaa kikkailua.

Aikuisten karkkikaupassa ei ollutkaan niin helppoa shoppailla. Varsinkin viinien kanssa oli aikamoinen pähkäileminen, kun mietimme, mitä kannattaisi ostaa. Ostopäätöksen helpottamiseksi ainakin useimpia viinejä sai onneksi maistaa. Tälläistä asiakkaan huomioimista toivoisi Suomen alkoissakin olevan enemmän. Eihän sitä pidä ostaa sikaa säkissä ja saahan autoakin koeajaa ennen kaupantekoa.

Olisi takapenkille enemmänkin mahtunut, mutta kotiinviemisiä tuli nyt hankittua juuri sen verran, että Leena ei halua määriä tässä yhteydessä julkistaa sanoin eikä kuvin;) Toivotan kuitenkin teidät tervetulleeksi vappuun asti kestävään juomakökkään. Eiköhän täältä jokaiselle jotakin löydy. Henkihän tässä menee, jos kaikki pitää yksin juoda.

-Jaakko