Civikki teki sen, mihin vain harvat uskoivat!!

Näin lähes 3700 kilometrin, kuuden bensatankillisen, kuuden valtion ja alppien ylityksen jälkeen Civikin rekisteriotteeseen merkityn omistajan on helppo hymyillä. Viisitoistavuotias teini näytti epäilijöille ja siivitti turvallisesti kalliin lastin perille Ruotsiin. Hyvä ystäväni Santeri Höylä voisi pudottaa minut kuitenkin maanpinnalle, koska hän ajoi yksin kolmena päivänä 2500 kilometriä volkkarilla. Ihmettelin kilometrimäärää, niin hän tokaisi vain, että onhan se paljon tavalliselle ihmiselle. Kehut ja ylpeys siis sikseen.

Navigaattorin speksit reissun jälkeen.

Jos tuota huippunopeutta joku ihmettelee, niin ei tullut reissulla sellaista kohtaa, että olisi voinut turvallisesti kokeilla paljonko civikki oikeasti liikkuu. Uskon kuitenkin, että sopivissa olosuhteissa ja myötäaurinkoon olisi 180 kilometrin tuntivauhti ollut lähellä.

Täydentelimme jo matkan aikana lataamiamme kirjoituksia ja lisäsimme uusia. Kuviakin pitäisi nyt olla sen verran valikoituna, jotta ydin käy selville. Paljon muutakin tietysti matkalle sattui, mutta niistä sitten lisää kenties olutkupposen äärellä joskus hamassa tulevaisuudessa.

Autosta vielä sen verran, että ihmetystä aiheutti Saksassa ja Italiassa alla olevan kuvanmukaiset tankkausasemat. Minulle ei ollut selvää mitä pitäisi tankkiin lorottaa. Jurgenilta sain kahden ensimmäisen tankkauksen jälkeen kuulla, että benzin on 91 oktaanista, super 95 oktaanista ja super plus 98 oktaanista. Ensimmäisen kerran lorotin perus-benziniä tankin täyteen. Ei valittanut civikki siitäkään.



Leenan koulutyö on jo alkanut, mutta minulla on ilmeisesti koko tämä viikko vapaata. Näin koska viime viikolla minulla olisi ollut ainoan kurssini tentti ja nyt varsinaisella tenttiviikolla minulla ei ole mitään. Ensi viikolla minulla alkaakin sitten uusi kurssi: Maskinkonstruktion. Se on kolmannen vuoden valinnainen kurssi eli uusia naamoja on taas luvassa.

Niin ja alkaahan mulla lauantaina folkuniversitetissa ruotsin keskustelukurssi. Päätin sitten kuitenkin ottaa sen, kun ei täällä nyt niin hirvittävästi tule tuota ruotsia puhuttua. Hävettää tulla takaisin Suomeen osaamatta juurikaan ruotsia. Sekin on nimittäin täysin mahdollista eikä ollenkaan kaukana totuudesta.

-Jaakko

Ps. Tehtiin reissussa toki civikille huoltoakin. Moottoritiet tuntuivat Saksassa oudon pimeiltä, joten päätin Italiassa vaihtaa rikkoontuneen ajovalopolttimon ihka uuteen;)

PPs. Suurin ero Suomessa ajamiseen oli mielestäni juuri se, että ainakaan Saksassa ei teitä juurikaan ole valaistu. Helppohan se on xenoneilla päästellä, mutta yritäppä ite hoonelosilla.