Laskureissusta

No terve, on taas vaihtarin arki yllättänyt eikä ole tullut kirjoiteltua. Hyi minua. Nyt ei auta selitykset, että kun mä luulin enkä tiennyt ja oli siellä muitakin. Nyt taitaa laiska-apina löytyä auringon paisteella myös peilaavasta ikkunasta.

No, pari viikkoa sitten tuli nähtyä tosiaan oululaasia kaveria. Oli kyllä kiva puhua pitkästä aikaa suomea. Oli aivan kieli unohtunut ja aivan väkisin piti suomi taas opetella uudestaan. Niin sitä on maa muuttanut kaltaisekseen nyt noin 7 kuukauden jälkeen. Jos joku luuli, että nyt sillä Reinikan äireen poijalla on viimeistään noussut pissa tapuliin asti, kun tuollaista väittää, niin oikeassa olit. TUT JA PASKAT, tässä ajassa nyt vielä hampaat valkene eikä aksentti muutu, vaikka Leenalta sainkin synttärilahjaksi hampaanpesukoneen.

Mun viisi vuotta vanha kamera ei enää oikein ole omiaan laskuhommiin. Akku oli koko ajan loppu, ja kun kuvattavaa olisi ollut, kamera oli hyytynyt taskuun. Muutamia räpsyjä kuitenkin otin, lähinnä kävelyretkistämme ja maisemista. Saa kai sitä alpeilla käydä ulkoiluttamassa lumilautaa repussakin. Ei kulu voiteet ja puna nousee kasvoille. Paljon puhuttu win-win -tilanne jälleen kerran.

Suosikkikuvani on ilman muuta tämä:


Kuvassa vuorikauris-Keke, yli kolme kilometriä korkea vuori ja lentokone. Voiko enempää pyytää. Tietenkin voi. Ainakin nyt sen, että joku olisi putsannut mun kameran linssin ennen kuvan ottamista.

-Jaakko

Ps. Lisäkuvia löytyy: http://picasaweb.google.com/keskikornikat