Nyt on siis reissusuunnitelmat muuttumassa lihaksi. Kolmelta lähtee bussi kohti Kööpenhaminaa ja illalla lennämme sitten kohti Islantia.
Kaikki pitäisi olla valmiina, karttaan on piirretty reitit ja ruokahommat on mietittynä. Ruokaa meillä on niinkuin oltaisiin viikon vaellukselle lähdössä. Jopa pari pellillistä jauhelihaa oli yön yli uunissa kuivamassa. Niin ja tietysti trangia lähtee mukaan. Leena naureskeli mulle kaupas, jotta ruokakauppaako sitä ollaan Islantiin menossa perustamaan. Jonkin sortin vaelluksesta tässä kai onkin kysymys, koska tuulipukuihin, kiikareihin ja sadeviittoihinkin on varauduttu. Kaupunkipäivää tietenkään unohtamatta.
Naapurin emäntä on Islannista ja tapasin hänet eilen pyykkituvalla. Suositteli pitseriaa, jossa hän on ollut töissä. Tämä Gunnarsdottir sanoi, että se on sellainen sopivan hintainen pitseria, jos teillä on tiukka budjetti reissulla. Kävin tarkastamassa menun netissä ja niin tosiaan oli budjettipaikka. Normaali pitsa maksoi 14 euroa. Mitähän niissä kalliissa paikoissa ruoka mahtaa maksaa? No, pitää sitä kuitenkin yksi ruoka käydä syömässä kirkollakin, saapahan sitten leveillä Islantilaisen keittiön tuntemuksella. Varsinkin pitsan syömisen jälkeen.
Reppu selässä kohti seikkailua. Toivottavasti kaikki menee suurin piirtein kuin on ajateltu ja Yariksessa on tosiaan se kasettipesä.
-Jaakko
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Kouluongelmien ratkaisemista
Pari viikkoa sitten sain opintokoordinaattoriltani mailia, että syksyn ensimmäisen kurssin examinaattori oli ottanut yhteyttä häneen ja kertonut, että en voi saada opintopisteitä "Ingenjörsmetodik" -kurssista. Kyse oli siitä, etten ollut suorittanut 7,5 opintopisteen kurssiin kuuluvaa erillistä 1,5 opintopisteen "Ritteknik och CAD" -osiota. Varsinaisen kurssin projektin sekä tentin olen suorittanut hyväksytysti.
Hämmästyin mailista, koska kyseistä asiaa puin jo syksyllä kurssin norjalaisen assistentin kanssa sekä ruotsiksi, suomeksi, että myös englanniksi. Tästä keskustelusta olen kirjoittanut blogiin jo ennemminkin. Silloin ymmärsin hänen puheestaan ja kurs-PM:stä, että nämä kaksi osiota ovat täysin erilliset ja saan kurssista 6,0 opintopistettä eikä minun tarvitse todistella assarille minun uskomattomia Catia-kykyjäni tai mielettömiä koneenpiirustustaitojani. Muistan todenneeni hänelle sähköpostissa, että neljän yliopistovuoden jälkeen uskon jo osaavani sen verran konepiirustusta ja Catiaa, että minä en taida sitä osiota kurssista suorittaa. Muistan kuinka assari oli kanssani samaa mieltä. Nyt siis examinaattori kuitenkin vihelsi pelin poikki.
Asia on kuitenkin ratkeamassa nyt, kun sain koordinaattorini kanssa sovittua, että on mahdollista hyväksilukea puuttuva osio, minun Suomessa suorittamillani kursseilla. Mikä siis sen kätevämpi tapa hankkia opintopisteitä vaihtovuoden aikana, kuin hyväksilukea suomalaisilla kursseilla vastaavia kursseja täältä. Ei juuri ollenkaan ylimääräistä työtä ja näyttäähän se hyvältä päättötodistuksessa, kun on paljon kursseja käyty myös vaihtovuotena. Joillekinhan vaihtovuosi on joskus tarkoittanut lomaa opinnoista ja sosiaalisien suhteiden luomista. Ajat muuttuvat;)
Niin ja siitä "Maskinkonstruktion" -kurssin arvosanavalituksesta vielä. Luulenpa, että nyt myös innokkaimpien purnaajien into on laantunut. Savu asian ympäriltä on hälvennyt ja suuret puheet kaikonneet pois. Niin se vain aika tasoittaa mielialoja. Harmi kyllä. Olisi ollut kiva jättää suomalaisesta vaihtarista unohtumaton jälki osastoneuvoston pöytäkirjoihin.
Kuten todettu, "Industridesign" -kurssi loppui viime viikolla. Viime viikolla aloitin myös uuden kurssin "Industriell produktion och organisation". Kurssi muistuttaa kovasti oululaista "Organisaatio, yhteiskunta, henkilöstö, tekniikka, kehittäminen ja työ" -kurssia. Kurssin vetäjäkin on lähes yhtä persoonallinen tapaus. Sovin hänen kanssaan, että käyn vain luennoilla ilman, että osallistun kurssin projektiin tai tenttiin. Tämä siksi, että molemmat vaiheet sijoittuvat vapun jälkeiseen elämään ja silloin ajettelimme olla jo Suomessa. Nyt siis on koulusuorittaminen ohi ja keskitytään muutaman luennon ohella keväästä nauttimiseen. Vaikka tähän tyyliin.
Reilu viisi viikkoa jäljellä. Niistä vajaa viikko Islannissa ja kaksi viikkoa koulun pääsiäislomalla. Vähiin käy ennenkö loppuu. Valitettavasti.
-Jaakko
Hämmästyin mailista, koska kyseistä asiaa puin jo syksyllä kurssin norjalaisen assistentin kanssa sekä ruotsiksi, suomeksi, että myös englanniksi. Tästä keskustelusta olen kirjoittanut blogiin jo ennemminkin. Silloin ymmärsin hänen puheestaan ja kurs-PM:stä, että nämä kaksi osiota ovat täysin erilliset ja saan kurssista 6,0 opintopistettä eikä minun tarvitse todistella assarille minun uskomattomia Catia-kykyjäni tai mielettömiä koneenpiirustustaitojani. Muistan todenneeni hänelle sähköpostissa, että neljän yliopistovuoden jälkeen uskon jo osaavani sen verran konepiirustusta ja Catiaa, että minä en taida sitä osiota kurssista suorittaa. Muistan kuinka assari oli kanssani samaa mieltä. Nyt siis examinaattori kuitenkin vihelsi pelin poikki.
Asia on kuitenkin ratkeamassa nyt, kun sain koordinaattorini kanssa sovittua, että on mahdollista hyväksilukea puuttuva osio, minun Suomessa suorittamillani kursseilla. Mikä siis sen kätevämpi tapa hankkia opintopisteitä vaihtovuoden aikana, kuin hyväksilukea suomalaisilla kursseilla vastaavia kursseja täältä. Ei juuri ollenkaan ylimääräistä työtä ja näyttäähän se hyvältä päättötodistuksessa, kun on paljon kursseja käyty myös vaihtovuotena. Joillekinhan vaihtovuosi on joskus tarkoittanut lomaa opinnoista ja sosiaalisien suhteiden luomista. Ajat muuttuvat;)
Niin ja siitä "Maskinkonstruktion" -kurssin arvosanavalituksesta vielä. Luulenpa, että nyt myös innokkaimpien purnaajien into on laantunut. Savu asian ympäriltä on hälvennyt ja suuret puheet kaikonneet pois. Niin se vain aika tasoittaa mielialoja. Harmi kyllä. Olisi ollut kiva jättää suomalaisesta vaihtarista unohtumaton jälki osastoneuvoston pöytäkirjoihin.
Kuten todettu, "Industridesign" -kurssi loppui viime viikolla. Viime viikolla aloitin myös uuden kurssin "Industriell produktion och organisation". Kurssi muistuttaa kovasti oululaista "Organisaatio, yhteiskunta, henkilöstö, tekniikka, kehittäminen ja työ" -kurssia. Kurssin vetäjäkin on lähes yhtä persoonallinen tapaus. Sovin hänen kanssaan, että käyn vain luennoilla ilman, että osallistun kurssin projektiin tai tenttiin. Tämä siksi, että molemmat vaiheet sijoittuvat vapun jälkeiseen elämään ja silloin ajettelimme olla jo Suomessa. Nyt siis on koulusuorittaminen ohi ja keskitytään muutaman luennon ohella keväästä nauttimiseen. Vaikka tähän tyyliin.
Reilu viisi viikkoa jäljellä. Niistä vajaa viikko Islannissa ja kaksi viikkoa koulun pääsiäislomalla. Vähiin käy ennenkö loppuu. Valitettavasti.
-Jaakko
Stugahelgen
En muista mistä kuulin, jotta Chalmersilla on Härrydassa pari järvenrantamökkiä, mutta siitä se ajatus sitten lähti.
Sekalaisten vaiheiden jälkeen saimme kasaan noin 30 innokasta mökkeilijää ja päätimme Leenan kanssa laittaa nimet alle vuokrasopimukseen. Vuokrasimme mökeistä pienemmän eli Sportstuganin. Se oli tarkoitettu kolmellekymmenelle henkilölle majapaikkojensa ja keittiövarusteidensa osalta.
Vuokraamisen jälkeen luimme ihmeissämme mökin vuokraehtoja. En tiedä mitä pahuutta mökillä on yli neljäkymmenvuotisen historiansa aikana tapahtunut, mutta säännöissä oli kyllä erittäin pikkutarkasti kerrottu mitä mökillä EI saa tehdä. Lisäksi kaikelle pahuudelle oli olemassa hinta. Esimerkiksi makuukamariin palamaan jätetyllä lampulle oli langetettu 50 kruunun uhkasakko väärässä asennossa olevaa katkaisijaa kohti. Samoin, jos joku erehtyisi nukkumaan saunarakennuksessa, on 2000 kruunun huomautus tuleva jokaista silmänsä ummistavaa kohti. Saunominen oli kielletty voimakkaassa humalassa, ja vaikka humalatila ei voimakkaaksi olisi yltynytkään yhteentoista mennessä, piti saunominen loppua. Liekö jonkun tutkimuksen tulos, että mökkireissulla kello yhdentoista jälkeen saunominen muuttuu vaaralliseksi pelkän sisäänhengitysilman alkoholipitoisuuden vuoksi. Vai liekö syynä, että silloin on Suomessa puoli yö, joka on aina jonkinlainen yön rajapyykki. Säännöt piti myös lukea 500 kruunun sakon takia. Lisäksi, jos esimerkiksi yksi tulisijojen savupelleistä olisi jäänyt auki, olisi lompsa laihtunut 250 kruunun verran.
Saunomisen aikana oli myös koko ajan oltava saunavahti, jonka oli tietenkin oltava raivo raittiina. Ja aina kun joku pulahti avantoon, täytyi löytyä kaksi selvää vahtijaa lisää. Myös ajokykyinen ihminen oli koko mökkireissun löydyttävä. Jos näin ei olisi ollut, olisi siitäkin huomautettu 2000 kruunun räpsyllä.
Näillä eväillä lähdimme sitten mökille. Koska halusimme noudattaa sääntöjä sanatarkasti, meillä täytyi siis olla vähintään 6 selvää ihmistä (2 mökkivastaavaa, autokuski, saunavahti ja 2 avantovahtia) kontrolloimassa muita. Näin ollen halusimme, ettei kenellekään tule paha mieli selvinpäin olemisesta ja varmistimme ettei kellään mökille haluavalla ole lainkaan alkoholia ja säännöistä pidimme kaikille pikku pistarit. Muutenhan emme olisi voineet olla varmoja siitä, että kaikki menee sääntöjen mukaan.
Koska kaikki eivät mahtuneet civikkiin, tuli suurin osa porukasta mökille taksilla. Minullakin oli vaikeuksia löytää perille navigaattorin avulla, mutta kyllä ammattiautoilijat kuitenkin vetivät pohjat paperikarttojensa kanssa. Viimeisenä kaupungista lähtenyt taksi oli ensimmäisenä mökillä ja hintahaitari saman taksiyhtiön kuljetuksilla vaihteli vajaasta 400 kruunusta yli 500 kruunuun. Reilun kaupan taksikyytiä.
Mökkiteillä oli muuten pari kolme senttiä lunta ja civikin kesärenkaissa urasyvyys saman verran milleinä. Se on selkeä lupaus seikkailusta. Ojien välissä kuitenkin pysyttiin.
Kuten kuvista voi päätellä, hauskaa voi pitää selvinkin päin ja elämä on parasta huumetta. Mökin vuokrausta voin suositella kaikille. Hinta oli 1200 kruunua yö ja takuumaksu 2000 kruunua. Ajoissa pitää vain olla asialla. Esimerkiksi enää pari viikkoa sitten ei ollut yhtäkään kesäviikonloppua vapaana. Muistakaa valokatkaisijat.
-Jaakko
Ps. Tämä oli minun versioni tapahtumien kulusta. Huomattavasti informatiivisempi pläjäys samoista asioista löytyy Lotan blogista: http://lottaliina.blogspot.com/2009/03/stugahelgen.html
Sekalaisten vaiheiden jälkeen saimme kasaan noin 30 innokasta mökkeilijää ja päätimme Leenan kanssa laittaa nimet alle vuokrasopimukseen. Vuokrasimme mökeistä pienemmän eli Sportstuganin. Se oli tarkoitettu kolmellekymmenelle henkilölle majapaikkojensa ja keittiövarusteidensa osalta.
Vuokraamisen jälkeen luimme ihmeissämme mökin vuokraehtoja. En tiedä mitä pahuutta mökillä on yli neljäkymmenvuotisen historiansa aikana tapahtunut, mutta säännöissä oli kyllä erittäin pikkutarkasti kerrottu mitä mökillä EI saa tehdä. Lisäksi kaikelle pahuudelle oli olemassa hinta. Esimerkiksi makuukamariin palamaan jätetyllä lampulle oli langetettu 50 kruunun uhkasakko väärässä asennossa olevaa katkaisijaa kohti. Samoin, jos joku erehtyisi nukkumaan saunarakennuksessa, on 2000 kruunun huomautus tuleva jokaista silmänsä ummistavaa kohti. Saunominen oli kielletty voimakkaassa humalassa, ja vaikka humalatila ei voimakkaaksi olisi yltynytkään yhteentoista mennessä, piti saunominen loppua. Liekö jonkun tutkimuksen tulos, että mökkireissulla kello yhdentoista jälkeen saunominen muuttuu vaaralliseksi pelkän sisäänhengitysilman alkoholipitoisuuden vuoksi. Vai liekö syynä, että silloin on Suomessa puoli yö, joka on aina jonkinlainen yön rajapyykki. Säännöt piti myös lukea 500 kruunun sakon takia. Lisäksi, jos esimerkiksi yksi tulisijojen savupelleistä olisi jäänyt auki, olisi lompsa laihtunut 250 kruunun verran.
Saunomisen aikana oli myös koko ajan oltava saunavahti, jonka oli tietenkin oltava raivo raittiina. Ja aina kun joku pulahti avantoon, täytyi löytyä kaksi selvää vahtijaa lisää. Myös ajokykyinen ihminen oli koko mökkireissun löydyttävä. Jos näin ei olisi ollut, olisi siitäkin huomautettu 2000 kruunun räpsyllä.
Näillä eväillä lähdimme sitten mökille. Koska halusimme noudattaa sääntöjä sanatarkasti, meillä täytyi siis olla vähintään 6 selvää ihmistä (2 mökkivastaavaa, autokuski, saunavahti ja 2 avantovahtia) kontrolloimassa muita. Näin ollen halusimme, ettei kenellekään tule paha mieli selvinpäin olemisesta ja varmistimme ettei kellään mökille haluavalla ole lainkaan alkoholia ja säännöistä pidimme kaikille pikku pistarit. Muutenhan emme olisi voineet olla varmoja siitä, että kaikki menee sääntöjen mukaan.
Koska kaikki eivät mahtuneet civikkiin, tuli suurin osa porukasta mökille taksilla. Minullakin oli vaikeuksia löytää perille navigaattorin avulla, mutta kyllä ammattiautoilijat kuitenkin vetivät pohjat paperikarttojensa kanssa. Viimeisenä kaupungista lähtenyt taksi oli ensimmäisenä mökillä ja hintahaitari saman taksiyhtiön kuljetuksilla vaihteli vajaasta 400 kruunusta yli 500 kruunuun. Reilun kaupan taksikyytiä.
Mökkiteillä oli muuten pari kolme senttiä lunta ja civikin kesärenkaissa urasyvyys saman verran milleinä. Se on selkeä lupaus seikkailusta. Ojien välissä kuitenkin pysyttiin.
Kuten kuvista voi päätellä, hauskaa voi pitää selvinkin päin ja elämä on parasta huumetta. Mökin vuokrausta voin suositella kaikille. Hinta oli 1200 kruunua yö ja takuumaksu 2000 kruunua. Ajoissa pitää vain olla asialla. Esimerkiksi enää pari viikkoa sitten ei ollut yhtäkään kesäviikonloppua vapaana. Muistakaa valokatkaisijat.
-Jaakko
Ps. Tämä oli minun versioni tapahtumien kulusta. Huomattavasti informatiivisempi pläjäys samoista asioista löytyy Lotan blogista: http://lottaliina.blogspot.com/2009/03/stugahelgen.html
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Våffeldagen ja muut ruotsalaiset herkkupäivät
Ajatella, nämä svedut täällä viettää vohvelipäivääkin! Ei, kanelbullens dag (4. lokakuuta) ei ole riittänyt ruotsalaisille, vaan kevätpuoliskolle on pitänyt määrätä oma herkuttelupyhä. Noh, våffeldagen ei enää nykyisin ole pyhäpäivä, mutta aiemmin se siis on sitä ollut. Selitys siihen löytyy kristinuskosta: aiemmin våffeldagenia kutsuttiin vårfrudageniksi. Tämä siksi, koska 25. maaliskuuta joulupäivään on aikaa yhdeksän kuukautta. Yhdeksän kuukautta ennen joulua Maria siis tuli raskaaksi pyhästä hengestä ja siksi päivää vietettiin. Myöhemmin päivää on alettu kutsua våffeldageniksi, koska tuona pyhäpäivänä ruotsalaisilla oli tapana syödä vohveleita.
Juhlimme Intetin kanssa våffeldagenia Villanilla
Illan ohjelmaan kuului myös Ruotsi-aiheinen quizVåffel- ja kanelbullens dagin lisäksi täällä tietenkin juhlitaan ja liputetaan Gustav Adolfsdagenia (6. marraskuuta, tunnetaan meillä ruotsalaisuuden päivänä), jolloin syödään Kustaan suklaasilhuetilla varustettuja leivoksia. Niin, ja tietenkin on vielä semla-päivä eli laskiaispullapäivä! Mutta mämmistä näillä ei ole täällä tietoakaan…
-Leena
Ravitsemusliikekatsaus
Lauantaina Högsbogatanin residenssimme oli Anna M.:n läksiäislokaalina. Väkeä yksiöömme ahtautui sen verran, että päätimme siirtyä kerroksemme yhteiskeittiöön jatkamaan ilonpitoa. Meidän talo on siis siinä mielessä luksusmainen, että jokaisessa asunnossa on oma keittiö ja lisäksi jokaisessa kerroksessa on noin kolmenkymmenen hengen jaettava yhteiskeittiö. Meidän kerroksemme keittiö on hyvin vähällä käytöllä, ja esimerkiksi pari kerrosta ylempää yhteiskeittiöstä löytyy jopa kodikas sisustus. Mutta harvoinpa noissa muissa keittiöissä tulee käytyä, högsbogatanilaisten bileet kun on jääneet enimmäkseen väliin.
Anna ja Leena diettileivoksia (?!) valmistamassa. Niksipirkka: jos kaakaon sirottelemikseksi ei löydy siivilää, PUHALLA kaakao leivosten päälle ;)
Alkuillasta meidän kämpässä...
...myöhemmin yhteiskeittiössä
Puolen yön paikkeilla alkoi muutamat jo hätiköidä kaupungille lähtöä. Olimme jo etukäteen sopineet, että jatkopaikan virkaa toimittaisi Nefertiti. Neffe on viihtyisä jazz-klubi Göteborgin keskustan laidalla. Neferititssä voi kuulla kuulemma myös muun genren musiikkia, mutta tämä lauantai oli hyvin jazzpitoinen, joskin höystetty satunnaisilla lattarirytmeillä. Musiikki oli siis kaikin puolin tanssittavaa ja sai hyvälle mielelle, mutta ehkä välillä olisi tunnelman nostattamiseksi tarvittu joitain tutumpia viisuja, vaikka sitten remixattuna. Nefertitissä on usein live-esiintyjiä, niin viime lauantainakin. Siksi liput maksoivat alkuillasta 180 kruunua (?!). Onneksi lippujen hinnat laskivat klo 00.30 90 kruunuun, jolloin esiintymisvuorossa oli joku puolinimekäs DJ. Narikka kuului hintaan ja juomatkin olivat kohtuuhintaisia. Tämä paikka täytyy kokea uudelleen!
Anna-juhlakalu :)
Hemmo ja omaperäiset muuvit Nefertitissä
Sunnuntaina keräännyimme vielä kerran hyvästelemään Annaa kotimatkalleen paikkaan nimeltä Plaka. Plaka on kiva, hyvällä palvelulla varustettu kreikkalainen ravintola Olofshöjdin kupeessa. Hintataso oli ruuan makuun nähden vähintäänkin kohtuullinen! Toisaalta halloumi-juusto ja tzatsiki ei voi koskaan olla pahaa… Ainoa miinus paikassa oli suuri seittiä kutova hämähäkki ikkunalaudalla. Hrrrr, vieläkin puistattaa…
Lotta, Anna ja Amanda Plakassa
Mmmmm, halloumiiiiiiiii....
-Leena
Anna ja Leena diettileivoksia (?!) valmistamassa. Niksipirkka: jos kaakaon sirottelemikseksi ei löydy siivilää, PUHALLA kaakao leivosten päälle ;)
Alkuillasta meidän kämpässä...
...myöhemmin yhteiskeittiössäPuolen yön paikkeilla alkoi muutamat jo hätiköidä kaupungille lähtöä. Olimme jo etukäteen sopineet, että jatkopaikan virkaa toimittaisi Nefertiti. Neffe on viihtyisä jazz-klubi Göteborgin keskustan laidalla. Neferititssä voi kuulla kuulemma myös muun genren musiikkia, mutta tämä lauantai oli hyvin jazzpitoinen, joskin höystetty satunnaisilla lattarirytmeillä. Musiikki oli siis kaikin puolin tanssittavaa ja sai hyvälle mielelle, mutta ehkä välillä olisi tunnelman nostattamiseksi tarvittu joitain tutumpia viisuja, vaikka sitten remixattuna. Nefertitissä on usein live-esiintyjiä, niin viime lauantainakin. Siksi liput maksoivat alkuillasta 180 kruunua (?!). Onneksi lippujen hinnat laskivat klo 00.30 90 kruunuun, jolloin esiintymisvuorossa oli joku puolinimekäs DJ. Narikka kuului hintaan ja juomatkin olivat kohtuuhintaisia. Tämä paikka täytyy kokea uudelleen!
Anna-juhlakalu :)
Hemmo ja omaperäiset muuvit NefertitissäSunnuntaina keräännyimme vielä kerran hyvästelemään Annaa kotimatkalleen paikkaan nimeltä Plaka. Plaka on kiva, hyvällä palvelulla varustettu kreikkalainen ravintola Olofshöjdin kupeessa. Hintataso oli ruuan makuun nähden vähintäänkin kohtuullinen! Toisaalta halloumi-juusto ja tzatsiki ei voi koskaan olla pahaa… Ainoa miinus paikassa oli suuri seittiä kutova hämähäkki ikkunalaudalla. Hrrrr, vieläkin puistattaa…
Lotta, Anna ja Amanda Plakassa
Mmmmm, halloumiiiiiiiii....-Leena
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Nästa: Voooland
Flunssa on selätetty, melkein! Eikä täällä sisätiloissa olisi kauempaa jaksanut notkuakaan, niin ihanat ilmat täällä on ollut! Siksi minun vähän tervehdyttyä me menimmekin neiti Erpilän kanssa kävelylle kevätaurinkoiseen Slottsskogeniin. Niin, paistoihan se aurinko siellä jo tammikuussakin, mutta nyt aurinko todella lämmitti! Väenpaljous keskellä viikkoa ja keskellä päivää yllätti – koskahan nämä ihmiset täällä käy töissä? Kävelyn kruunasi vielä herkullinen kotiruokalounas Linnégatanilla sijaitsevassa café-konditori Operassa, nam. Ah, oli ihanaa mennä välillä valmiiseen pöytään. Unirestan noutopöytiä ja etenkin Snellmaniaa alkaa jo olla ihan oikeasti ikävä…
Terassikauden avajaisia odotellessa...
Sorsien kevättemmellystä Slottsskogenissa
Torstai on Studentklubben-päivä. Koska niin monena torstaina olen joutunut sanomaan Valandin (lue: Voooooolandin) buffélle ja edukkaille juomatarjouksille ein, päätin näin loman ja viimeisten Gbg-viikkojen kunniaksi osallistua tähän erityisesti erasmusopiskelijoiden keskuudessa suosittuun hauskanpitomuotoon. Jaakko ei toki jäänyt kotiin suremaan, vaan lähti visailemaan Hemmon kanssa Café Olofin pubquiziin. Studentklubbenin sisäänpääsymaksu on opiskelijoille 60 kr ja muille 100 kr. Jos kuitenkin mielii ilmaiseksi sisälle, ei siihen vaadita paljoakaan: sen kun kirjaa klubbenin nettisivuilla itsensä sisään ja ilmoittaa nimensä listalle, pääsee sisään ilmaiseksi yhden kaverin kanssa ennen klo 23.00. Torstaisin Valand on täynnä monensorttista tallaajaa, mutta viikonloppuisin (kuulemma) paikka täyttyy hyvinkin tyylitietoisista ihmisistä. Juomien hintataso on myös aika kohtuuton, lukuun ottamatta Studentklubbenin kahta ensimmäistä tuntia.
Ai, että naiset käy aina vessassa yhdessä?
Tänään eli perjantaina tuli testattua jälleen uusi afterwork-paikka. Alun perin joukkiomme oli tarkoitus kokoontua Brasserie Ferdinandiin, joka oli minulle ja Jaakolle tuttu jo entuudestaan. Jostain syystä valomainokset pubin läheisyydestä oli riisuttu alas ja ovikin oli säpissä. Paikan nettisivut eivät tosin kertoneet mitään tästä katoamisesta. Muutenkin göteborgilaisten ravitsemusliikkeiden tiedottaminen interneetissä on osoittautunut kehnoksi.
Koska ovet Ferdinandiin eivät meille auenneet, siirsimme seurueemme Kungsportsplatsenin läheisyydessä sijaitsevan ruokaravintola-yökerho Bersån suojiin. Neljän tienoilla istumapaikkoja oli vielä ruhtinaallisesti jäljellä, mutta buffépöydän kattamisessa meni pitkälle yli neljään. Noh, ruoka oli kuitenkin odottamisen arvoista, monipuolista ja maittavaa. Juomat olivat keskihintaisia, 36 kr. Afterwork-perinteeseemme on akkavallan voimasta liittynyt myös tapa käydä fikalla syömisen jälkeen. Tänään kävimme Vanilj-nimisessä kahvilassa Kyrkogatanilla. Hinnat olivat kohtuulliset ja ilmapiiri mysig :)
Anna, Lotta ja Jaakko Bersån valoisassa miljöössä
Samoilta huudeilta
Huomenna on luvassa jälleen jäähyväisiä…
-Leena
Terassikauden avajaisia odotellessa...
Sorsien kevättemmellystä SlottsskogenissaTorstai on Studentklubben-päivä. Koska niin monena torstaina olen joutunut sanomaan Valandin (lue: Voooooolandin) buffélle ja edukkaille juomatarjouksille ein, päätin näin loman ja viimeisten Gbg-viikkojen kunniaksi osallistua tähän erityisesti erasmusopiskelijoiden keskuudessa suosittuun hauskanpitomuotoon. Jaakko ei toki jäänyt kotiin suremaan, vaan lähti visailemaan Hemmon kanssa Café Olofin pubquiziin. Studentklubbenin sisäänpääsymaksu on opiskelijoille 60 kr ja muille 100 kr. Jos kuitenkin mielii ilmaiseksi sisälle, ei siihen vaadita paljoakaan: sen kun kirjaa klubbenin nettisivuilla itsensä sisään ja ilmoittaa nimensä listalle, pääsee sisään ilmaiseksi yhden kaverin kanssa ennen klo 23.00. Torstaisin Valand on täynnä monensorttista tallaajaa, mutta viikonloppuisin (kuulemma) paikka täyttyy hyvinkin tyylitietoisista ihmisistä. Juomien hintataso on myös aika kohtuuton, lukuun ottamatta Studentklubbenin kahta ensimmäistä tuntia.
Ai, että naiset käy aina vessassa yhdessä?Tänään eli perjantaina tuli testattua jälleen uusi afterwork-paikka. Alun perin joukkiomme oli tarkoitus kokoontua Brasserie Ferdinandiin, joka oli minulle ja Jaakolle tuttu jo entuudestaan. Jostain syystä valomainokset pubin läheisyydestä oli riisuttu alas ja ovikin oli säpissä. Paikan nettisivut eivät tosin kertoneet mitään tästä katoamisesta. Muutenkin göteborgilaisten ravitsemusliikkeiden tiedottaminen interneetissä on osoittautunut kehnoksi.
Koska ovet Ferdinandiin eivät meille auenneet, siirsimme seurueemme Kungsportsplatsenin läheisyydessä sijaitsevan ruokaravintola-yökerho Bersån suojiin. Neljän tienoilla istumapaikkoja oli vielä ruhtinaallisesti jäljellä, mutta buffépöydän kattamisessa meni pitkälle yli neljään. Noh, ruoka oli kuitenkin odottamisen arvoista, monipuolista ja maittavaa. Juomat olivat keskihintaisia, 36 kr. Afterwork-perinteeseemme on akkavallan voimasta liittynyt myös tapa käydä fikalla syömisen jälkeen. Tänään kävimme Vanilj-nimisessä kahvilassa Kyrkogatanilla. Hinnat olivat kohtuulliset ja ilmapiiri mysig :)
Anna, Lotta ja Jaakko Bersån valoisassa miljöössä
Samoilta huudeiltaHuomenna on luvassa jälleen jäähyväisiä…
-Leena
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Industridesign In Memoriam
Kaikki loppuu aikanaan, niin hyväkin. Tänään oli viimeinen kerta teollista muotoilua. Saimme esitellä tänään meidän uskomattoman folkbåtsradion koko kurssille.
Homma meni niin, että saimme kaikki tietyn kohderyhmän jolle tietty tuote, radio tai espressokone, piti muotoilla. Meidän kohderyhmämme oli 35-vuotias koneinsinööri, aviomies, kahden lapsen isä ja intohimoinen folkbåt-purjehtija.
Näistä lähtökohdista lähdimme sitten tekemään imageboardeja, jolla kuvasimme kohderyhmän intohimoja ja arkielämää. Meidän piti etsiä myös kuvia esineistä ja tuotteista, joita meidän inssi-iskällä todennäköisesti voisi olla. Mahtavaa hommaa sinänsä.
Parasta oli kuitenkin itse muotoilu ja mallien teko. Kun olimme mielestämme loihtineet elegantin, mutta yksinkertaisen ulkomuodon folkbåt-radiolle, oli tositoimien aika. Ensin rakensimme kapa-levystä paperimallin ja siitä sitten lähdimme parantelemaan varsinaiseen puumalliin.
Kurssi oli laajuudeltaan 7,5 opintopistettä eikä tenttiä ollut ollenkaan. Tämän takia olimme koko viime viikon, joka oli tenttiviikko, prototyplabbetissa tekemässä puukäsitöitä. Jotenkin tuntuu, jotta nekin sujuu nyt paljon paremmin, kun kuntaliitoksen myötä saimme muutettua jurvalaisen käsityöperinteen itä-kurikkalaiseksi käsityöperinteeksi. Eipä tunnu velat missään, kun kehtolavitta syntyy kädenkäänteessä. Radio oli vain namupala meille. Niin ja sen verran näppärästi sujui puutyöt, että viisi kaljaakin pystyn vielä tilaamaan nostamalla oluiden lukumäärää vastaavan sormimäärän pystyyn. Olen kuullut, jotta itä-kurikkalaisten vannesahurien pikkujouluissa tarjoilijoilla on täysi työ arvailla, montaako olutta ollaan vailla, kun sahurin kaikki sormet ovat pystyssä.
Totta puhuakseni olen ollut ilmeisesti liian kaukana kotikonnuilta kuntaliitoksen jälkeen, koska idea radion ulkomuodosta ei ihan täysin muuttunut paperilta puuksi. Pirun vaikeaa oli viimeistellä radio haluttavaksi. Apu löytyy kuitenkin automaattisesta tietojen käsittelystä. Pari tuntia photoshoppausta ja jo kelpaa kuvia näytellä. Se siitä käsityöperinteestä sitten.
Joka tapauksessa oli pirun mielenkiintoista sorvata, jyrsiä, porata, hioa, maalata, paklata, lakata ja penkoa roskiksista antenneja ja kaiuttimia. Tälläisiä kursseja pitäisi olla paljon enemmän. Seitsemänkymppiseltä emeritusprofessorilta pääsi melkein ruotsalainen poru tänään, kun hän ilmoitti, että enää ensi vuonna ei kurssia olla järjestämässä. Syykin oli mielenkiintoinen. Proffan ääni ei enää kestä luennointia eikä kuulokoje riitä heikon kuulon korvaamiseen. Vanhuus ei tule yksin. Uskon nimittäin, että kuulo on heikentynyt iän myötä eikä juoksuhaudoissa tykistökeskityksessä. Tähän liittyen näytin myös kurssin ohjaajille "Meanwhile in Sweden" -pätkän youtubesta.
Hieno ajatus on sekin, että yhden miehen väistyessä myös kurssi väistyy. Per-Olofilla on todennäiköisesti ajatusmaailma kohdillaan. Eihän niistä sotien jälkeen syntyneistä valkohampaista ole mihinkään. Miehistä, joille Caterpillar ja Diesel ovat ennen muuta pukinemerkkejä.
-Jaakko
Homma meni niin, että saimme kaikki tietyn kohderyhmän jolle tietty tuote, radio tai espressokone, piti muotoilla. Meidän kohderyhmämme oli 35-vuotias koneinsinööri, aviomies, kahden lapsen isä ja intohimoinen folkbåt-purjehtija.
Näistä lähtökohdista lähdimme sitten tekemään imageboardeja, jolla kuvasimme kohderyhmän intohimoja ja arkielämää. Meidän piti etsiä myös kuvia esineistä ja tuotteista, joita meidän inssi-iskällä todennäköisesti voisi olla. Mahtavaa hommaa sinänsä.
Parasta oli kuitenkin itse muotoilu ja mallien teko. Kun olimme mielestämme loihtineet elegantin, mutta yksinkertaisen ulkomuodon folkbåt-radiolle, oli tositoimien aika. Ensin rakensimme kapa-levystä paperimallin ja siitä sitten lähdimme parantelemaan varsinaiseen puumalliin.
Kurssi oli laajuudeltaan 7,5 opintopistettä eikä tenttiä ollut ollenkaan. Tämän takia olimme koko viime viikon, joka oli tenttiviikko, prototyplabbetissa tekemässä puukäsitöitä. Jotenkin tuntuu, jotta nekin sujuu nyt paljon paremmin, kun kuntaliitoksen myötä saimme muutettua jurvalaisen käsityöperinteen itä-kurikkalaiseksi käsityöperinteeksi. Eipä tunnu velat missään, kun kehtolavitta syntyy kädenkäänteessä. Radio oli vain namupala meille. Niin ja sen verran näppärästi sujui puutyöt, että viisi kaljaakin pystyn vielä tilaamaan nostamalla oluiden lukumäärää vastaavan sormimäärän pystyyn. Olen kuullut, jotta itä-kurikkalaisten vannesahurien pikkujouluissa tarjoilijoilla on täysi työ arvailla, montaako olutta ollaan vailla, kun sahurin kaikki sormet ovat pystyssä.
Totta puhuakseni olen ollut ilmeisesti liian kaukana kotikonnuilta kuntaliitoksen jälkeen, koska idea radion ulkomuodosta ei ihan täysin muuttunut paperilta puuksi. Pirun vaikeaa oli viimeistellä radio haluttavaksi. Apu löytyy kuitenkin automaattisesta tietojen käsittelystä. Pari tuntia photoshoppausta ja jo kelpaa kuvia näytellä. Se siitä käsityöperinteestä sitten.
Joka tapauksessa oli pirun mielenkiintoista sorvata, jyrsiä, porata, hioa, maalata, paklata, lakata ja penkoa roskiksista antenneja ja kaiuttimia. Tälläisiä kursseja pitäisi olla paljon enemmän. Seitsemänkymppiseltä emeritusprofessorilta pääsi melkein ruotsalainen poru tänään, kun hän ilmoitti, että enää ensi vuonna ei kurssia olla järjestämässä. Syykin oli mielenkiintoinen. Proffan ääni ei enää kestä luennointia eikä kuulokoje riitä heikon kuulon korvaamiseen. Vanhuus ei tule yksin. Uskon nimittäin, että kuulo on heikentynyt iän myötä eikä juoksuhaudoissa tykistökeskityksessä. Tähän liittyen näytin myös kurssin ohjaajille "Meanwhile in Sweden" -pätkän youtubesta.
Hieno ajatus on sekin, että yhden miehen väistyessä myös kurssi väistyy. Per-Olofilla on todennäiköisesti ajatusmaailma kohdillaan. Eihän niistä sotien jälkeen syntyneistä valkohampaista ole mihinkään. Miehistä, joille Caterpillar ja Diesel ovat ennen muuta pukinemerkkejä.
-Jaakko
Laskureissusta
No terve, on taas vaihtarin arki yllättänyt eikä ole tullut kirjoiteltua. Hyi minua. Nyt ei auta selitykset, että kun mä luulin enkä tiennyt ja oli siellä muitakin. Nyt taitaa laiska-apina löytyä auringon paisteella myös peilaavasta ikkunasta.
No, pari viikkoa sitten tuli nähtyä tosiaan oululaasia kaveria. Oli kyllä kiva puhua pitkästä aikaa suomea. Oli aivan kieli unohtunut ja aivan väkisin piti suomi taas opetella uudestaan. Niin sitä on maa muuttanut kaltaisekseen nyt noin 7 kuukauden jälkeen. Jos joku luuli, että nyt sillä Reinikan äireen poijalla on viimeistään noussut pissa tapuliin asti, kun tuollaista väittää, niin oikeassa olit. TUT JA PASKAT, tässä ajassa nyt vielä hampaat valkene eikä aksentti muutu, vaikka Leenalta sainkin synttärilahjaksi hampaanpesukoneen.
Mun viisi vuotta vanha kamera ei enää oikein ole omiaan laskuhommiin. Akku oli koko ajan loppu, ja kun kuvattavaa olisi ollut, kamera oli hyytynyt taskuun. Muutamia räpsyjä kuitenkin otin, lähinnä kävelyretkistämme ja maisemista. Saa kai sitä alpeilla käydä ulkoiluttamassa lumilautaa repussakin. Ei kulu voiteet ja puna nousee kasvoille. Paljon puhuttu win-win -tilanne jälleen kerran.
Suosikkikuvani on ilman muuta tämä:
Kuvassa vuorikauris-Keke, yli kolme kilometriä korkea vuori ja lentokone. Voiko enempää pyytää. Tietenkin voi. Ainakin nyt sen, että joku olisi putsannut mun kameran linssin ennen kuvan ottamista.
-Jaakko
Ps. Lisäkuvia löytyy: http://picasaweb.google.com/keskikornikat
No, pari viikkoa sitten tuli nähtyä tosiaan oululaasia kaveria. Oli kyllä kiva puhua pitkästä aikaa suomea. Oli aivan kieli unohtunut ja aivan väkisin piti suomi taas opetella uudestaan. Niin sitä on maa muuttanut kaltaisekseen nyt noin 7 kuukauden jälkeen. Jos joku luuli, että nyt sillä Reinikan äireen poijalla on viimeistään noussut pissa tapuliin asti, kun tuollaista väittää, niin oikeassa olit. TUT JA PASKAT, tässä ajassa nyt vielä hampaat valkene eikä aksentti muutu, vaikka Leenalta sainkin synttärilahjaksi hampaanpesukoneen.
Mun viisi vuotta vanha kamera ei enää oikein ole omiaan laskuhommiin. Akku oli koko ajan loppu, ja kun kuvattavaa olisi ollut, kamera oli hyytynyt taskuun. Muutamia räpsyjä kuitenkin otin, lähinnä kävelyretkistämme ja maisemista. Saa kai sitä alpeilla käydä ulkoiluttamassa lumilautaa repussakin. Ei kulu voiteet ja puna nousee kasvoille. Paljon puhuttu win-win -tilanne jälleen kerran.
Suosikkikuvani on ilman muuta tämä:
Kuvassa vuorikauris-Keke, yli kolme kilometriä korkea vuori ja lentokone. Voiko enempää pyytää. Tietenkin voi. Ainakin nyt sen, että joku olisi putsannut mun kameran linssin ennen kuvan ottamista.
-Jaakko
Ps. Lisäkuvia löytyy: http://picasaweb.google.com/keskikornikat
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Opiskelukiireitä, ihania muistoja ja lähtölaskentaa
Flunssa iski Högsbogatanin asukkaisiin jo toista, ellei jopa kolmatta kertaa tänä vuonna. Jaakko on porskuttanut menemään Sveitsin tulijaisflunssasta huolimatta, minä sen sijaan vietin mökkiviikonlopun jälkeisen maanantain sängyn pohjalla. Tiistai on toipilaspäivä ja mitä parhain päivä siis päivittää blogia.
Aloitetaan nyt vaikka näillä opiskeluasioilla:
Kehityspsykologian kurssi on takanapäin ja tällä hetkellä siis vietän kolmen viikon opiskelutaukoa ennen lastentautien kurssia. Utvecklingspsykologi -kurssi kesti viisi viikkoa. Toisin kuin Oulussa luennot eivät tulleet luoksemme, vaan me menimme luentojen luo. Psykologian instituutti sijaitsee kuitenkin ihan lähellä Hälsovetarbackenia. Kurssin aluksi saimme hyvin kattavan selvityksen siitä, mitä kurssin suorittamiseen kuuluu: neljä kirjaa, muutamat luennot, läsnäolopakolliset seminaarit lukuläksyineen, kaksi examinationsseminariumia (tavallaan siis suullinen tentti), hemtenta, observointitehtävä ja elokuva. Monipuolisuudessaan kurssi oli melko työläs, mutta järjestelmällinen ja hyvä kertauskokemus. Luku-urakkaa helpottaakseni hankin yhden kirjan äänikirjana, jotka ovat muuten hullun suosittuja täällä Ruotsissa! Kyseessä oli romaani nimeltä Komikers uppväxt, josta tehdystä TV-minisarjasta löytyi pätkiä myös YouTubesta! Hemtenta oli ihan ehdottomasti parempi ratkaisu, kuin tavallinen tentti. Kolmeen kysymykseen vastaamiseen oli annettu aikaa vähän vajaa viikko, mikä oli ihan minimi minulle - pohdiskelevaa ruotsinkielistä tekstiä ei tuosta noin vaan aina synny, kun lähteet pitää käyttää huolella hyväksi. Observointitehtävä meinasi tuottaa harmaita hiuksia, mutta onneksi sain luvan havainnoida yhden iranilaislähtöisen kurssikaverin tyttären leikkiä, josta sain jonkinlaisen raportin sitten kirjattua. Ja kun teemanamme kurssin loppupuolella oli teini-ikä, katsoimme huippusuositun Fucking Åmål -leffan rätisevänä VHS-versiona!
Heti kehityspsykologian kurssin jälkeen aloin valmistautua ties jo kuinka monetta kertaa psyykkisten häiriöitten kirjatenttiin. Sain siis luvan suorittaa tämän rästin pois alta etätenttinä Suomeen viime perjantaina. Kirjat sain kätevästi kaukolainattua ilmaiseksi yliopistokirjaston kautta. Tenttipäivänä olin laitoksemme sihteerin Anna-Karinin huoneen oven takana paikallista aikaa klo 8. Tentin jälkeen oli aika voittajafiilis – tuloksesta ei tosin ole vielä hajuakaan!
Mutta aina opiskelujen ohessa ehtii tehdä muutakin, viimeistään viikonloppuisin! Esimerkiksi joka ikinen perjantai ollaan joko isommalla tai pienemmällä kokoonpanolla oltu afterworkeissa eri puolella Göteborgin keskustaa ja sen tuntumassa. Seuraavaksi hieman listausta ja mielipiteitä aw-paikoista:
- Babar: ostaessaan juoman sai kaupan päälliseksi maittavan wok-buffén, olut oli halpaa mutta viini aika tyyristä, istumatilaa oli mukavasti.
- The Queen: noin 60 kruunun hintaan sai juoman ja monipuolisen luksus-buffén, josta ei tosin riittänyt mattimyöhäisille kovinkaan erikoista syötävää, istumapaikkoja oli kivasti, kun meni ajoissa.
- Excet: hullun jonottamisen jälkeen saimme ensimmäisten joukossa hyvät istumapaikat. Juoma oli halpaa ja ruoka oli monipuolista. Jonottaminen oli yhtä tuskaa, eikä santsikierrokselle huvittanut lähteä. Ei maineensa veroinen, sanoisin.
- Rumpanbar: vanha tuttu, suosittu, hyvä, mutta aika kallis – 63 kruunun aw ja 15 kruunun narikka. Istumapaikkoja on, jos menee ajoissa. Aw-ruoka on aivan lyömätön! Rumpan tarjoaa edullista ruokaa myös sunnuntaisin 2 yhden hinnalla -periaatteella. Pizzat kannattaa käydä testaamassa!
- Smaka: pieni, mutta halpa. Ruoka oli pettymys eli sillipainotteinen.
- L’assassino: aw-ruoka oli monipuolista, mutta juoma ja ruoka piti maksaa erikseen. Koko tila on käytössä afteria varten. Paikka on viihtyisä ja henkilökunta mainio! Maanantaisin L’assassinossa saa listaruokaa puoleen hintaan!
- Brasserie Lipp: parempien ihmisten aw-paikka, mutta yllättävän halpa – ruoka kuului juoman hintaan. Ruoka oli luksusta simpukkoineen ja ilmakuivattuine kinkkuineen. Istumapaikkoja huonosti, koska suurin osa tilasta on tarkoitettu oikeille ravintola-asiakkaille.
- Vasastan: istumapaikkoja oli hyvin, ruoka kuului juoman hintaan. Ruoka oli perussettiä, mutta hyvää. Tosi viihtyisä paikka!
Rumpanbarissa eräänä sunnuntaina
Vasastanin afterwork
Buddygroupitkin ovat alkaneet luoda aktiviteetteja taas kevätkaudelle. Ryhmät on nyt uusittu uusien vaihtareiden saavuttua. Omalla ryhmälläni toimintaa on ollut kivasti ainakin alkuvuodesta, mutta olen osallistunut vain yhdelle international dinnerille. Tämä päivällinen oli mittakaavaltaan paaaaaaaljon suurempi kuin edeltäjänsä viime syksynä. Ruokaa oli Helmutsrossa tarjolla kahdessa yhteiskeittiössä, koska porukkaa oli NIIN paljon. Ähkyhän siinä tuli. Itse tarjosin mielikuvituksellisesti Fazerin suklaata.
International dinner Helmutsrossa
Myös MFG:n kansainvälisen haaran puolesta on ollut toimintaa tänä keväänä. Osa porukasta kävi luistelemassa alkutalvesta, laskiaisen aikaan syötiin semloja (eli laskiaispullia marsipaani-/mantelitäytteellä) Villanilla ja pari viikkoa sitten mittelimme keilaradalla toisiamme vastaan.
Mmmmmary bowlar
Yhdellä viikolla tuli käytyä jopa kaksi kertaa elokuvissakin! Ensimmäinen elokuva, Benjamin Buttons otroliga liv näytettiin Chalmerssin omassa elokuvateatterissa 40 kruunun hintaan. Komitea oli pystyttänyt oikein kanttiininkin leffailtaa varten, jossa oli myynnissä popcornia, karkkia ja limsaa, nam. Puitteet elokuvaelämykselle auditoriossa olivat vähintäänkin 40 kruunun arvoiset! Toinen elokuva sillä viikolla näytettiin SF:n elokuvateatterissa Bergakungenissa. Revolutionary road oli aika puhutteleva, mutta tavallisesta elämästä kertova leffa. Sen jälkeen piti vähän mennä tasoittamaan tunteitaan Café Olofiin. No, yhtä tunnemyllerrystähän se oli sitten sielläkin, kun eräs ranskalainen vaihtari esiintyi siellä kitaransa ja cover-biisiensä kanssa!
Leffaeväät
Café Olof a.k.a CO
Aika vähän on tullut tosiaan baareissa käytyä… Menetettyjen kertojen edestä tuli kuitenkin viihdyttyä paikallisella rock-klubilla Sticky Fingersissä eräänä perjantaina, kun perheen pää oli laskettelemassa Sveitsissä! Ja täytyy kyllä todeta, että jammaaminen pitkästä aikaa teki todella terää! Ratikka- ja bussiliikenne on valitettavan pienitaajuista juuri klo 05.00 ja 06.00 välillä, mutta onneksi mäkkärit on auki myöhään.
Tyttöjen kanssa Stickyssä
7 viikkoa Göteborg-aikaa jäljellä ja monia kokemuksia kokematta. Tässä vaiheessa on täytynyt jo kirjoittaa kalenterin takasivuille 2do-lista, että kaikki suunnitelmat tulee toteutettua. Läksiäisiä alkaa olla jo tiuhemmassa tahdissa ja olo on aika haikea. Joskus huomaa pysähtyvänsä oikein kirjaimellisesti nauttimaan jokaisesta ihanasta hetkestä. Onneksi meille jää muistot - ja SMG:n Vieläkö soitan banjoa -biisi :)
-Leena
PS. Tässä vielä parhaita paloja kuvien muodossa:
Ai niin, tulipa kokeiltua sushiakin ekaa kertaa! Anna ja Annan kaveri eivät olleet ekakertalaisia, mutta keneltäpä suomalaiselta puikoilla syöminen sujuisi hämmennyksettä :)
Äkillinen lumimyrsky sekoitti koko Göteborgin muutama viikko sitten...
Aamuyön vaihtariylläri Högsbogatanilla?!
Reunion at CO
Aloitetaan nyt vaikka näillä opiskeluasioilla:
Kehityspsykologian kurssi on takanapäin ja tällä hetkellä siis vietän kolmen viikon opiskelutaukoa ennen lastentautien kurssia. Utvecklingspsykologi -kurssi kesti viisi viikkoa. Toisin kuin Oulussa luennot eivät tulleet luoksemme, vaan me menimme luentojen luo. Psykologian instituutti sijaitsee kuitenkin ihan lähellä Hälsovetarbackenia. Kurssin aluksi saimme hyvin kattavan selvityksen siitä, mitä kurssin suorittamiseen kuuluu: neljä kirjaa, muutamat luennot, läsnäolopakolliset seminaarit lukuläksyineen, kaksi examinationsseminariumia (tavallaan siis suullinen tentti), hemtenta, observointitehtävä ja elokuva. Monipuolisuudessaan kurssi oli melko työläs, mutta järjestelmällinen ja hyvä kertauskokemus. Luku-urakkaa helpottaakseni hankin yhden kirjan äänikirjana, jotka ovat muuten hullun suosittuja täällä Ruotsissa! Kyseessä oli romaani nimeltä Komikers uppväxt, josta tehdystä TV-minisarjasta löytyi pätkiä myös YouTubesta! Hemtenta oli ihan ehdottomasti parempi ratkaisu, kuin tavallinen tentti. Kolmeen kysymykseen vastaamiseen oli annettu aikaa vähän vajaa viikko, mikä oli ihan minimi minulle - pohdiskelevaa ruotsinkielistä tekstiä ei tuosta noin vaan aina synny, kun lähteet pitää käyttää huolella hyväksi. Observointitehtävä meinasi tuottaa harmaita hiuksia, mutta onneksi sain luvan havainnoida yhden iranilaislähtöisen kurssikaverin tyttären leikkiä, josta sain jonkinlaisen raportin sitten kirjattua. Ja kun teemanamme kurssin loppupuolella oli teini-ikä, katsoimme huippusuositun Fucking Åmål -leffan rätisevänä VHS-versiona!
Heti kehityspsykologian kurssin jälkeen aloin valmistautua ties jo kuinka monetta kertaa psyykkisten häiriöitten kirjatenttiin. Sain siis luvan suorittaa tämän rästin pois alta etätenttinä Suomeen viime perjantaina. Kirjat sain kätevästi kaukolainattua ilmaiseksi yliopistokirjaston kautta. Tenttipäivänä olin laitoksemme sihteerin Anna-Karinin huoneen oven takana paikallista aikaa klo 8. Tentin jälkeen oli aika voittajafiilis – tuloksesta ei tosin ole vielä hajuakaan!
Mutta aina opiskelujen ohessa ehtii tehdä muutakin, viimeistään viikonloppuisin! Esimerkiksi joka ikinen perjantai ollaan joko isommalla tai pienemmällä kokoonpanolla oltu afterworkeissa eri puolella Göteborgin keskustaa ja sen tuntumassa. Seuraavaksi hieman listausta ja mielipiteitä aw-paikoista:
- Babar: ostaessaan juoman sai kaupan päälliseksi maittavan wok-buffén, olut oli halpaa mutta viini aika tyyristä, istumatilaa oli mukavasti.
- The Queen: noin 60 kruunun hintaan sai juoman ja monipuolisen luksus-buffén, josta ei tosin riittänyt mattimyöhäisille kovinkaan erikoista syötävää, istumapaikkoja oli kivasti, kun meni ajoissa.
- Excet: hullun jonottamisen jälkeen saimme ensimmäisten joukossa hyvät istumapaikat. Juoma oli halpaa ja ruoka oli monipuolista. Jonottaminen oli yhtä tuskaa, eikä santsikierrokselle huvittanut lähteä. Ei maineensa veroinen, sanoisin.
- Rumpanbar: vanha tuttu, suosittu, hyvä, mutta aika kallis – 63 kruunun aw ja 15 kruunun narikka. Istumapaikkoja on, jos menee ajoissa. Aw-ruoka on aivan lyömätön! Rumpan tarjoaa edullista ruokaa myös sunnuntaisin 2 yhden hinnalla -periaatteella. Pizzat kannattaa käydä testaamassa!
- Smaka: pieni, mutta halpa. Ruoka oli pettymys eli sillipainotteinen.
- L’assassino: aw-ruoka oli monipuolista, mutta juoma ja ruoka piti maksaa erikseen. Koko tila on käytössä afteria varten. Paikka on viihtyisä ja henkilökunta mainio! Maanantaisin L’assassinossa saa listaruokaa puoleen hintaan!
- Brasserie Lipp: parempien ihmisten aw-paikka, mutta yllättävän halpa – ruoka kuului juoman hintaan. Ruoka oli luksusta simpukkoineen ja ilmakuivattuine kinkkuineen. Istumapaikkoja huonosti, koska suurin osa tilasta on tarkoitettu oikeille ravintola-asiakkaille.
- Vasastan: istumapaikkoja oli hyvin, ruoka kuului juoman hintaan. Ruoka oli perussettiä, mutta hyvää. Tosi viihtyisä paikka!
Rumpanbarissa eräänä sunnuntaina
Vasastanin afterworkBuddygroupitkin ovat alkaneet luoda aktiviteetteja taas kevätkaudelle. Ryhmät on nyt uusittu uusien vaihtareiden saavuttua. Omalla ryhmälläni toimintaa on ollut kivasti ainakin alkuvuodesta, mutta olen osallistunut vain yhdelle international dinnerille. Tämä päivällinen oli mittakaavaltaan paaaaaaaljon suurempi kuin edeltäjänsä viime syksynä. Ruokaa oli Helmutsrossa tarjolla kahdessa yhteiskeittiössä, koska porukkaa oli NIIN paljon. Ähkyhän siinä tuli. Itse tarjosin mielikuvituksellisesti Fazerin suklaata.
International dinner HelmutsrossaMyös MFG:n kansainvälisen haaran puolesta on ollut toimintaa tänä keväänä. Osa porukasta kävi luistelemassa alkutalvesta, laskiaisen aikaan syötiin semloja (eli laskiaispullia marsipaani-/mantelitäytteellä) Villanilla ja pari viikkoa sitten mittelimme keilaradalla toisiamme vastaan.
Mmmmmary bowlarYhdellä viikolla tuli käytyä jopa kaksi kertaa elokuvissakin! Ensimmäinen elokuva, Benjamin Buttons otroliga liv näytettiin Chalmerssin omassa elokuvateatterissa 40 kruunun hintaan. Komitea oli pystyttänyt oikein kanttiininkin leffailtaa varten, jossa oli myynnissä popcornia, karkkia ja limsaa, nam. Puitteet elokuvaelämykselle auditoriossa olivat vähintäänkin 40 kruunun arvoiset! Toinen elokuva sillä viikolla näytettiin SF:n elokuvateatterissa Bergakungenissa. Revolutionary road oli aika puhutteleva, mutta tavallisesta elämästä kertova leffa. Sen jälkeen piti vähän mennä tasoittamaan tunteitaan Café Olofiin. No, yhtä tunnemyllerrystähän se oli sitten sielläkin, kun eräs ranskalainen vaihtari esiintyi siellä kitaransa ja cover-biisiensä kanssa!
Leffaeväät
Café Olof a.k.a COAika vähän on tullut tosiaan baareissa käytyä… Menetettyjen kertojen edestä tuli kuitenkin viihdyttyä paikallisella rock-klubilla Sticky Fingersissä eräänä perjantaina, kun perheen pää oli laskettelemassa Sveitsissä! Ja täytyy kyllä todeta, että jammaaminen pitkästä aikaa teki todella terää! Ratikka- ja bussiliikenne on valitettavan pienitaajuista juuri klo 05.00 ja 06.00 välillä, mutta onneksi mäkkärit on auki myöhään.
Tyttöjen kanssa Stickyssä7 viikkoa Göteborg-aikaa jäljellä ja monia kokemuksia kokematta. Tässä vaiheessa on täytynyt jo kirjoittaa kalenterin takasivuille 2do-lista, että kaikki suunnitelmat tulee toteutettua. Läksiäisiä alkaa olla jo tiuhemmassa tahdissa ja olo on aika haikea. Joskus huomaa pysähtyvänsä oikein kirjaimellisesti nauttimaan jokaisesta ihanasta hetkestä. Onneksi meille jää muistot - ja SMG:n Vieläkö soitan banjoa -biisi :)
-Leena
PS. Tässä vielä parhaita paloja kuvien muodossa:
Ai niin, tulipa kokeiltua sushiakin ekaa kertaa! Anna ja Annan kaveri eivät olleet ekakertalaisia, mutta keneltäpä suomalaiselta puikoilla syöminen sujuisi hämmennyksettä :)
Äkillinen lumimyrsky sekoitti koko Göteborgin muutama viikko sitten...
Aamuyön vaihtariylläri Högsbogatanilla?!
Reunion at CO
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
