Puolueeton messuarvostelu: CHARM-09

Koululla oli tänään ja eilen työmarkkinapäivät eli tämän oppilaitoksen kopio PESTI-päivistä. Ajattelin, että mitäs minä nyt siellä teen, mutta kävimme tänään kuitenkin kojut kiertämässä.



Ensivaikutelma oli sekava. Yrityksien ständejä oli kolmessa eri kerroksessa ja kahdessa täysin toisistaan erillään olevassa rakennuksessa. Yrityksiä oli mukana varmaan suunnilleen samanverran kuin Oulussakin, mutta yleisöä eli opiskelijoita oli huomattavasti vähemmän. Täällä olisi ruokajunan kuskikin päässyt rakennuksen päästä päähän tööttiä painamatta ja nyrkkiä puimatta. Ohjelmanumero sinänsä sekin.

Esillä oli myös paljon vahvasti suomalaistaustaisia yrityksiä. Oli Metso, Ruukki ja Fortum, mutta ehdottomasti eniten esillä oli kuitenkin Fazer. Tämän huomasin, koska minulle suurin anti markkinoista olivat makeiset. Niistä hieman tarkemmin seuraavissa jakeissa.

On huolimatonta ja lähes kohdeyleisön aliarvioimista tuoda omalle ständilleen halvimpia mahdollisia hedelmätoffeemakeisia. Minulle tulee niistä ainakin mieleen penkkarit, kun piti ostaa mahdollisimman paljon karkkia mahdollisimman halvalla. Ehkä vielä kirkkaammin tulee kuitenkin mieleen penkkarit, kun olin ala-asteella. Yksi vuoden kohokohdista oli nimittäin penkkarirekkojen vierailu koulun ympäristössä. Keräsimme kilpaa kaikki karkit joita lavalta lensi. Karkkeja etsittiin vielä rekkojen lähdettyäkin teiltä ja teiden varsilta. Ei silloin haitannut jos nyt yksi akseli oli toffeekarkin yli jyrännyt. Hyvää se oli silloin, mutta nyt, kun yrityksen ständillä tulee mieleen ala-asteen ojissa hyppimiset, ei yritys jää mieleen kirkkaimmassa kohdevalossa. Mieleen se ei jää oikeastaan ollenkaan, koska niin moni tarjosi tänäänkin halvinta kuraa, mitä tukusta löytyy. Osa makeisista on kuivunut koviksi, osa taas kuin purukumia.

Toiset riman alittajat ovat ehdottomasti yritykset, jotka tarjoavat ständillään karkkeja ilman paperipäällistä. Se on ehkä ekologista, mutta ei kovin hygienistä. Ihmiset tulevat kylmästä talvi-ilmasta sisälle, ottavat hikiset kädet lapasista ja pyyhkäisevät nenästä valuvan nokon etusormeensa ja eikun karkkikipolle kollaamaan. Meilläkun ei ole sitä käytäntöä, että oikealla syödään ja vasemmalla pyyhitään. Onkohan taas niin, että kilo irtokarkkeja on ollut halvempaa kuin vastaava määrä marianneja tai muita yksittäispakattuja.

Kolmanteen, pykälää edellisiä parempaan, kategoriaan kuuluvat yritykset, joilla on tarjolla karkkeja yrityksen omilla kääreillä. Se on hieno ajatus, mutta valitettavan usein karkit itsessään ovat juuri sitä samaa halvinta valkoista hedelmätoffeeta tai sitten niitä kovia ruskeita imeskelytabletteja. Idea hyvä, mutta toteutus välttävä. Ilokseni voin todeta, että tänään yllätyksen tarjosi eräs ruotsalaislähtöinen maailmanlaajuiseksi tavarataloksi paisunut korporaatio, jonka sinikeltaisista kääreistä irrottautui helposti erittäin maukas ja sopivan kova makeinen. Jätän kuitenkin konsernin untuvatuotteet toistaiseksi ostamatta.

Messujen voittaja oli, kuten todettu, supisuomalainen Fazerin Kalle. Suutari pysyköön lestissään eli tehkäämme sitä mitä parhaiten osaamme ja Kallehan osaa suklaat. Todella moni fiksu yritys oli keskittynyt oman liiketoimintansa esittelemiseen ja jättänyt makeispuolen sen osaajalle. Ilo oli napata kulhoista erivärisiä dumleja, marianneja ja ihan perinteisiä käärekonvehteja. Tästä voitte siis tulevat suurjohtajat ja key-account-managerit ottaa opiksenne. Toki tämä on vain yhden opiskelijan kannanotto.

Lordi on muuten täällä maaliskuun lopulla

Lopuksi vielä muita epäolennaisia huomioita. Sen verran olen perinteiden kunnioittaja, että ständillä on hyvä olla aina tarjolla karkkeja ja kyniä. Muu on joksenkin turhaa. Tänään näimme jaossa muun muassa frisbeetä, kuusen taimia, vaaleanpunaisia partahöyliä, lompakkoja, juomapulloja ja karkkien korvikkeina muun muassa päärynöitä, omenoita ja kirsikkatomaatteja. Ei näin. Minunkin Leenalle tuoma joulukuusen alku päätyy todennäköisesti sekajäteroskikseen, eikä se poista yhtään hiilidioksidia maapallolta, kuten hieno ajatus oli. Mainoskynissä sen sijaan on sitä jotakin. Moni niitä kerää ja kaikkihan nyt kyniä tarvitsee. Mainoskynillä minäkin olen kirjoittanut kaikki tenttini ja muistiinpanoni tässä viimeisen viiden vuoden aikana. Lyijyä on vain pitänyt ostaa lisää paperikaupasta. Kaikenlaiset messut kunniaan.

-Jaakko

Ps. Odottelen koska joku keksii jakaa paskapaperia messuilla, se tulisi tietääkseni ainakin länsimaissa kaikille tarpeeseen ja saattaisi yrityksen logokin jäädä mieleen, jos hyvin pyyhkisi.