Reningsborgin kirppari

Lauantaiaamuna ennen ruotsalaisen sian pieremää (eli aikaerosta johtuen vähän myöhemmin kuin aamun ensimmäinen suomalainen sikapieru) otimme ruotsinsuomalaisen naisen neuvoista vaarin ja suunnistimme kohti jotakin Frölunda torgin lähellä olevaa kirpparia. Meillä ei siis ollut selvää muistikuvaa paikan nimestä, mutta lähellä olevan mäkkärin avulla osasimme perille. Kirpparin nimen näimme ensimmäistä kertaa hallin pihalla olevasta kyltistä.



Ruotsinsuomalainen nainen hehkutti siis viikko ennemmin paikkaa usein ylisanoin ja toi toki jo silloin ilmi, että lauantaisin on kirpparille pyrkimässä muitakin. Ehkä juuri siksi, että kirppari on auki vain 3 tuntia viikossa. Niinpä mekin päätimme olla paikanpäällä jo ennen aukeamisaikaa.



Reningsborgin kirppari oli perinteinen hyväntekeväisyyskierrätyskeskus. Ihmiset saavat siis pitkin viikkoa tuoda tarpeettomaksi käynyttä tavaraa hallille, jossa sitten vapaaehtoistyöntekijät laittavat tavarat kivasti näytille lauantain hulabaloota varten. Hulabaloosta todellakin voidaan puhua, koska kun me tulimme hallin pihaan noin 10 minuttia ennen ovien aukeamista, saimme pysähtyä 150 metriä ennen ulko-ovea, jonon päähän. Silmiinpistävää oli se, että tienvarret olivat täynnä normaalien ihmisten normaaleja ruotsalaisia kartanoautoja. Mistään maahanmuuttajien eloonjäämistavaroiden hamstraamisesta ei ollut siis kyse. Jonossa ja myöhemmin sisälläkin kaikunut puheensorina oli tavallista riikinruotsia, kebabkieltä ei kuulunut, mutta suomea sitäkin enemmän.

Kun ovet aukesivat, oli ihmisten reaktio kuten hulluilla päivillä. Jono eteni todella liukkaasti joten olen varma, että ensimmäisten jonossaolijoiden täytyi juosta sisään penkomaan parhaat päältä.

Mistä lähtien Karhun sukset ovat ollet made in sweden, vai onko kyseessä halvat kopiot?

Hyvää tavaraa kirpparilla olikin. Tarjolla oli iso halli täynnä erittäin siistejä ja hyvin lajiteltuja käyttötavaroita. Oli astioita, taidelasia, vaatteita, huonekaluja, cd- ja dvd-levyjä, auto- tai siis volvovaraosia, rakennustarvikkeita, kirjoja, leluja jne. Siis vaikka ja mitä. Hinnatkin, niissä esineissä joissa hinta oli, olivat kohtuullisia. Tätä paikka voisi hyvin suositella tänne muuttaville, joiden kämppä ei ole valmiiksi kalustettu ja jotka haluavat hyvää käyttötavaraa edukkaasti.

Tämän ikikalenterin tekstin järkeistämiseen ei meidän suomen kielen taito riittänyt.

Paikka oli siis hyvä, mutta mitään minkä takia olisi kannattanut jonottaa, emme edes ihmisten koreissa nähneet. Ihmisillä oli korit täynnä milloin mitäkin posliinisiä kukkoja ja valurautapannuja, mutta meidän keräilyesinetietämys ei riittänyt niiden esineiden takia jonottamista ymmärtämään. Paikka ei siis ainakaan vielä ensimmäisellä kerralla kattanut naisen ylisanoja. Ehkä 150 metriä etumatkaa oli liikaa. Ostokoriini päätyi vain kaksi ruotsalaista karaokelevyä.

-Jaakko