Mummeli Fysikenillä

Ylioppilaskunnan omistaman kuntokeskuksen aulassa on pihkuinen kahvila, jota pyörittää vanha nainen. Olen antanut itseni ymmärtää, jotta mummeli on jäänyt jo kauan sitten eläkkeelle oikeasta leipätyöstä ja jäähdyttelee nyt sitten kahviloitsijana ennen varsinaisia vapaarouvan vuosia.

Ensikohtaaminen tämän yrittäjän kanssa tapahtui noin kuukausi sitten, kun olin rankan reenin jälkeen vailla banaania. Tiedustelin, että voiko maksaa kortilla, johon mummo vastasi, että periaatteessa. Visa ei kelvannut, mutta kuntokeskuksen avainkortti kylläkin. Hän otti kortista numerosarjan ylös nuhjuiseen vihkoon ja näin olin ottanut 5 kruunua korotonta velkaa banaania varten. Oudon hyvää palvelua.

Toinen kohtaaminen tapahtui, kun odottelin Fysikenin aulassa sulkkiskaveriani, Hemmoa. Istuin siinä sitten kahvilan pöytään ja aloin lukea lehteä, kun mummeli ilmeistyi lehteni takaa ja kysyi hyvin topakasti, että mitä saisi olla. Hämmennyin hieman pöytäpalvelua, mutta sain kuitenkin sanotuksi, että en tarvitse nyt mitään, odottelen vain kaveria. Mummeli tokaisi, jotta tuolit ja pöydät ovat tarkoitettu kahvilan asiakkaille, eikä siellä saa muuten vain istuskella ostamatta mitään. Ihmettelin mummelin tokaisua, koska koko kahvila oli tyhjä, olihan kello jo varttia vaille yhdeksän arki-iltana. Kahvila menee muuten kiinni ysiltä. Mummeli jatkoi kuitenkin kysymyksellä ennenkuin ehdin tuolista nousta. Hän kysyi, että olenko ollut hänen asiakkaansa. Kerroin ostaneeni edellisellä viikolla banaanin velaksi ja se riitti hänelle. Sain luvan jatkaa istumista, kun vielä lupasin olla hänen asiakkaansa jatkossakin.

Banaania olin vailla myös toissaviikolla, kun Fysikenille lähdin ja koska en kauppaan ehtinyt, otin 5 kruunua rahaa ja ajattelin ostavani banaanin mummelilta ennen reeniä. Painoin soittokelloa ja otin jo banaanin kulhosta ja ojensin rahaa, kun mummeli sanoin, että banaani maksaa 6 kruunua. Ihmettelin mummelille, että vielä pari viikkoa sitten banaani maksoi 5 kruunua. Mummeli tokaisi takaisin, että kyllä kyllä, mutta sun kädessä oleva banaani on niin iso, että se maksaa 6 kruunua. Sanoin, että minulla on vain 5 kruunua rahaa ja niinpä mummeli kollasi minulle kulhon pohjalta pienen ja kurttuisen 5 kruunun baanaanin. Ajattelin, jotta huh huh.

Tänään kohtasimme jälleen banaanikaupoilla. Olin nyt varautunut 10 kruunun kolikolla, koska ajattelin oikeen trossata ja ostaa isoimman ja kauneimman banaanin, jonka rahalla vain saa. Otin alfa-yksilön kulhosta ja löin rahan tiskiin, kun muori käski topakasti, että nosta nuo limsakorit tuosta lattialta tähän tiskille. Hämmennyin taas hetkeksi, mutta tein työtä käskettyä. Muori näki, että minulla on painava reppu ja antoi armoa. Hän sanoi, että riittää kun nostan vain yhden korin. Ajattelin kuitenkin näyttää mistä kanaa kusoo ja nostin näytösluontoisesti kaikki 4 koria tiskille. Olin täysin ihmeissäni, muorin käskytyksestä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, hän lupasi tarjota banaanini.

En tiedä onko mummelin tyyli huonoa vai hyvää asiakaspalvelua. Se on ainakin saletti, että tavanomaista se ei ainakaan minua kohtaan ole ollut. Uusia kohtaamisia odotellessa.

-Jaakko