Ei se Satu

Olipa kerran Jaakko. Jaakko halusi juoda ruoan kanssa lasin viiniä. Niinpä hän tarttui toimeen ja otti käteensä eräästä ruotsalaisesta halpakauppaketjusta ostetun korkkiruuvin (kuva 1). Korkki oli lujassa, mutta Jaakko oli onneksi käynyt jo kaksi kertaa kuntosalilla tänä vuonna, joten korkki oli hänelle vain mitätön haaste. Korkki pyöri pullonkaulassa ja sitä oli vedettävä voimakkaasti. Jaakko keskitti katseensa korkkiin ja silloin se tapahtui: korkki irtosi lähes äänennopeudella pullosta ja korkkiruuvin toisessa päässä oleva kruunukorkinavaaja osui Jaakon nenän oikealle puolelle. Aluksi Jaakko ei edes tuntenut kipua, mutta kun verta rupesi tulemaan nahkan riekaleiden välistä, päätti Jaakko lähteä vessaan puhdistamaan haavan kylmällä Göteborgin vedellä ja kaappilämpöisellä desinfiointiaineella. Jaakon luona vakituisesti asustava hyvä haltijatar säikähti tapahtunutta. Hän huomasi, että noin 1,5 senttimetrin pituisen haavan eripuolilla olevat nahkalaatat eivät kohtaa toisiaan samassa tasossa. Jaakko painoi riekaleet yhteen ja niin vuoto kutakuinkin loppui. Koska Jaakon haava oli kuitenkin niin syvä, päättivät he hyvän haltijattaren kanssa Marian konsultaatiopuhelun jälkeen lähteä näyttämään Jaakon uutta nenän vierustaa oikein oikealle lääkäri-sedällä.

Kuva 1. Pahan perilliset.

Jaakko ja hyvä haltijatar ottivat ratikan Salgrenskan ensiapuvastaanotolle ja vaikka kyse olikin kunnallisesta palvelusta, 15 minuutin odottelun jälkeen Jaakko pääsi sönköttämään sairaanhoitajalle, mitä oli tapahtunut. Jaakko laitettiin makaamaan sairaalan sänkyyn, jossa Jaakon elintoiminnot mitattiin. Jaakon sormeen laitettiin pulssianturi, Jaakon käsivarteen laitettiin sellainen kiristävä side ja lisäksi Jaakon nenään työnnettiin jokin pehmeältä tuntuva letku. Sen jälkeen sairaanhoitaja alkoi kyselemään tarkemmin mitä on tapahtunut. Jaakko kertoi avanneensa ensimmäistä viinipulloa ja korkkiruuvin luiskahtaneen hänen nenänsä viereen. Sairaanhoitaja tiesi Jaakon olevan Suomesta ja hän sanoi, että viinin juominen on vaarallista. Hän suositteli Jaakolle Koskenkorvaa, siinä on kuulemma kierrekorkki. Jaakko oli yllättynyt asiasta, mutta lupasi kokeilla tuotetta. Jaakkoa tutkittiin hieman ja sairaanhoitaja paineli jaakon poskea joka oli turvonnut voimakkaasti haavan vierestä. Jaakon ja sairaanhoitajan keskustellessa verhon takaa tuli toinen sairaanhoitaja, joka ihmetteli ääneen, että jahas, suomalainen, joka on avannut viinipulloa, joo joo. Jaakko ihmetteli puolestaan häntä.

Jaakko jätettiin yksin sänkyyn, kun sairaanhoitaja lähti kysymään lääkäriltä, mitä Jaakolle tehtäisiin. Jaakko odotteli sängyssä kunnes sairaanhoitaja tuli takaisin ja kertoi, että hänen mielestään haavaa ei ole syytä avata uudestaan ja tikata, mutta lääkäri tuleee kuitenkin vielä katsomaan Jaakkoa ennen lopullista kotiutuskäskyä. Jaakko sai poistua odotushalliin hyvän haltijattaren luokse. Hyvällä haltijattarella oli kaiken varalta käsilaukussaan surmanyritysase mukanaan, jos lääkäri sen haluaisi nähdä.

Lääkäri tuli kymmenen minuutin odottelun jälkeen ja Jaakko käskettiin pieneen huoneeseen. Lääkäri kysyi mitä on tapahtunut ja Jaakko vastasi, että Jaakko avasi viinipullon, joka kyllä aukesi, mutta niin aukesi myös Jaakon naama. Lääkäri kysyi samantien Jaakolta, että ehtikö Jaakko juoda viiniä. Jaakko vastasi rehellisesti, että ei. Lääkäri-setä oli ystävällinen kuten sairaanhoitajakin ja hän totesi, että saattaa siellä Jaakon poskessa nyt vähän bakteereja olla, mutta mitään sen kummempaa ei Jaakon haavalle kuitenkaan tehdä. Jaakko kiitti kotiutuskäskystä ja kysyi, että saako Jaakko nyt juoda sen avatun viinipullon. Lääkäri halusi tietää mitä viiniä Jaakko oli juomassa. Kun Jaakko vastasi että jotakin punaviiniä se oli, lääkäri-setä antoi luvan juomiseen ja kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Sen pituinen se.

-Jaakko

Ps. Se siitä mallinurasta sitten.