Miehisyyden kaatopaikalta

On tämä jo tullut todettuakin, mutta kyllä täällä vieraalla maaperällä ote alkaa lipsua perinteisesti miehisinä ja teknisinä asioina pidetyistä teoista pumpulisempaan suuntaan. Syksyllä se alkoi, kun Facebookista toistaiseksi jyrkästi kieltäytynyt koneteekkari alkoi pehmentää kantaansa. Sitten tuli aktiivisesti alkanut blogikirjoittelu ja nyt vielä tämä tänään alkanut kurssi, Industridesign. Oulussa toki pari kurssia arkkareiden kanssa asiaa märehtineenä, tiesin mihin olin ryhtymässä.



Olo on niinkuin tanssikursseilla: Periaatteessa tietää mitä pitäisi tehdä, mutta mikä on kun ei taidot riitä? Yritin kerta toisensa jälkeen onnistumatta piirustaa kahta kuutiota kulmittain päällekkäin. Luennoitsijalle asia näyttää olevan luonnollisempaa:

http://www.jonasforsman.se/index.php/2007/wallwasher-led-for-jlt#more31

Mielenkiintoista oli myös olla läsnä alan emeritusprofessorin luennoilla. Epäilisin, että tämä pitkän elämäntyönsä teollisena muotoilijana tehnyt vanha herra on noin seitsemänkymppinen tällä hetkellä. Hienosti vain taipui tietokoneen käyttö, varsinaisen asiansa hän osaa vakuuttavasti.

Hauska oli huomata hänen tulevan aina sen oppilaan viereen seisomaan, joka halusi kysyä jotakin. Muutaman kysymyksen jälkeen hän paljasti syyn tähän. Hän oli unohtanut aamulla kuulolaitteensa kotiin. Vanhuus ei tule yksin. Tässä tapauksessa asialle ei edes naurettu, se herätti vain kunnioitusta.

Sama herra totesi teollisen muotoilun olevan humanistisoitua tekniikkaa. Niin tai näin, mutta pirun mielenkiintoista se ainakin on. Nähtäväksi jää muodostuuko humus-kuppilasta tuleva kantapaikka Oulussa.

Huomisen vapaapäiväni ajattelin käyttää tutustuen Göteborgin narukassi- ja baskerivalikoimiin.

-Jaakko