"Minun ei tarvitse toivottavasti koskaan tehdä kandidaatintyötä", olen ajatellut ainakin ennen. Tänään juttelimme kaverini kanssa hänen kandidaatintyöstään. Heidän projektinsa alkoi juuri ja kestää koko tämän kolmannen vuoden kevään. Erilaista ainakin Oulun käytäntöön on se, että työ tehdään 4-5 hengen ryhmissä. Mielenkiintoista on myös se, että ryhmät jaetaan koulun toimesta siten, että esimerkiksi tämän kaverini ryhmässä on kaksi koneteekkaria ja kolme muotoiluteekkaria (Chalmersin vaikein sisäänpääsy on juuri tänne Teknisk Design -linjalle). Toisen kaverini ryhmässä on parin koneteekkarin lisäksi automaatiteekkareita. Tämä vaikuttaa mielestäni todella hyvältä idealta. Luulisin, että tämä vastaa aika hyvin myös työelämän tuotekehitysryhmiä: samassa ryhmässä, saman asian kimpussa, ihmisiä eri aloilta.
Aihekin on heillä mielenkiintoisen oloinen: tilapäinen lämmönlähde passiivienergiataloihin. Kyse on siis jostakin siirrettävästä lämmönlähteestä, joka voidaan laittaa päälle, jos kultainen noutaja ja jääkappi ei tuotakaan taloon riittävästi lämpöä. Aiheen on antanut tietenkin joku alan yritys, joka on valmiudessa alkaa valmistamaan tuotetta, jos löytyy joku mielenkiintoinen vaihtoehto. Eli siis hyvälle ryhmälle voisi kesätöitäkin olla tiedossa.
Kateudesta vihreänä kuuntelin myös ryhmän reissaamista. Viime viikolla he olivat projektin kick-startissa Köpenhaminassa, huomenna he matkustavat tapaamaan yrityksen edustajia Keski-Ruotsiin ja projektin lopussa, toukokuussa, matkustavat he muutamaksi päiväksi Lontooseen. Koulu ja yritys vastaavat kuluista.
Kyllä Ruotsissa siis joitakin hyviäkin toimintamalleja on. Vaikea on silti ymmärtää, miksi keskiolut pitää jonottaa viinakaupasta.
Varokaa heikkoja jäitä-Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti