Tillbaka i Göteborg

Heippa hei

Uusi, parempi ja huomattavasti terveellisempi vuosi on alkanut. Lensimme rakkauden etäpesäkkeeseemme viime viikon perjantaina ja totesimme oven olevan lukossa, polkupyörien olevan tallessa ja Civikin ikkunoiden olevan eheänä. Kaikki siis päällisin puolin kunnossa.

Lähtiessä olimme varautuneet pahimpaan ja otimme kotivakuutuksen, joka ei sinänsä ollut muuten ihan mikään helppo ja selkeä toimenpide, koska ruotsalaisesta vakuutusyhtiöstä voi saada vakuutuksen vain henkilö, jolla on ruotsalainen personnummeri ja vaikka minulla se onkin, Leenan tavaroita kotivakuutus ei olisi korvannut. Ihanan kankeaa, mutta niin tyypillistä.

Kotivakuutuksen lisäksi olimme tarkkoja siitä, että kahvinkeitin ei jää päälle ja että hellan levyt ovat nollilla. Minä ehdotin jopa, että piilotetaan tietokoneet ja muut arvoesineet uuniin, mahdollisten murtovarkaiden varalta. Leena ei vahingon pelossa voinut hyväksyä kuninkaallista ideaani.

Päätimme myös lähtiessämme säästää taloyhtiön sähkölaskua ja nypimme kaikki johdot pois seinistä, olemmehan energiavalistuneita nykynuoria. Eikä tässä vielä kaikki, energiahukan minimoimme kääntämällä kämppämme ainoan patterin termostaatin nollille. Siinäpä niksi, johon ei tarvita sukkahousuja!

Vaikka saavuimme tänne Göteborgin lämpöön (+5 astetta eikä lumesta tietoakaan) Kurikan miinus kahdeksastatoista asteesta, oli luihin ja ytimiin menevä KYLMÄ täysi yllätys, kun saavuimme ovesta sisään. Huonelämpö oli laskenut 14 asteeseen! Tätä emme osanneet missään tapauksessa odottaa. SGS:ltä ei ollut silti tullut vuokrankorottamispäätöksen kumoavaa kirjettä selvästi alentuneeseen energiankulutukseen vedoten. Tuskin olivat edes huomanneet, että kolmivaihekilowattituntimittari (kolmivaihekilowattituntimittari on muuten yhdyssana, muistan lukiosta) pyöri joulunajan huomattavasti pienemmällä taajuudella.
Summa summaarum, peiton alla tuli lämmin vartin jälkeen, vessa oli oli jäätävän kylmä vielä seuraavana päivänäkin.

Uusi parempi vuosi on siis alkanut, sänköenergiaa on säästetty, mutta omaan kehoon joulun aikana varastoitua energiaa (kiitos vain anoppi) on pyritty suorastaan törsäämään. On tehty lupaukset painojen pudottamisesta seuraavan kymmenluvun puolelle ja alustavat varaukset liikuntakeskuskortillekin on tehty kevätkauden budjettiin. Aamulenkillä olemme käyneet jo kolmena aamuna peräkkäin, toki vielä toistaiseksi erivärisissä tuulipuvuissa. Jahka Leena saa tuossa tiskit tiskattua, rupeamme vielä venyttelemään. Uskokaa tai älkää, jos armeijassa tehdään pojista miehiä, kukkakimpulla miehistä poikia, niin ruotsin ilmasto tekee miehistä naisia.

Näinhän ne vuodet yleensä alkavat ja viimeistään helmikuun puolella huomataan olevan samoilla vanhoilla urilla. Mutta tänä vuonna ei! Vapun jälkeen palaamme kotiin niin kauniina, laihoina, lihaksikkaina ja urheilullisina, että kotoväki ihmettelee, miten hampaat voi hohtaakkaan noin lumenvalkoisina.

-Jaakko