Logopediaa på svenska

On tässä jo jonkin aikaa ollut aikeena kirjoittaa myös omista opiskeluun liittyvistä kokemuksista ja muustakin, ihan arkisesta toiminnasta täällä Göteborgissa. Jos nyt sitten vaikka aloittaisin siitä opiskelusta.

Sahlgrenska akademin, Hälsovetarbacken

Ihan yleisesti kerrottakoon logopedian opiskelun eroista täällä ja Oulussa, että täällä lääketieteellisyys korostuu huomattavasti, onhan logopedian oppikokonaisuus täällä lääketieteellisen tiedekunnan alainen. Lisäksi kursseja vetää aina useampi opettaja. Voisi sanoa, että miltei jokaisen luentokokonaisuuden pitää joku uusi luennoitsija. Uskallan silti väittää, että opetuksen laatu on korkeampaa kotiyliopistossa, Oulussa. Erityisesti nippelitiedon tankkaaminen tuntuu joskus ihan turhalta. Positiivisia puolia sen sijaan ovat huolellisesti suunnitellut aikataulut ja kurssien monipuolisuus (luentojen lisäksi seminaareja ja vierailuja).

Café Annedal Hälsovetarbackenilla - siis Humuksen korvike

Syyslukukausi meni kahta logopedian kurssia ja ruotsin kurssia suorittaessa. Lisäksi suoritin keväällä kesken jääneen kuulovammojen kurssin tentin, johon valmistautumiseen löytyi ruhtinaallisesti aikaa. Tein tentin siis Suomeen, josta kysymyksen oli lähetetty yliopistolle minua varten.

Ensimmäinen suorittamani logopedeille suunnattu kurssi oli anatomia, mikä aiheena oli tuttu, ja päätyi kurssivalikoimaani ajankohtansa vuoksi. Tällä tavoin päätin myös antaa itselleni aikaa kielen omaksumiselle. Kurssi oli ohi kolmessa viikossa, eikä luentojen aiheet aina jaksanut kiinnostaa. Mutta tulipa asiat kerrattua, ja se ei ole ollenkaan huono asia!

Seuraavaksi matka suuntasi viimeisen eli neljännen vuosikurssin opiskelijan kanssa Falköpingiin, missä kolmen päivän ajan seurasimme koulumaailmassa työskentelevän logopedin (eli suomalaisemmin puheterapeutin) työskentelyä. Tämä auskultointijakso kuului Logopedi i skolan -kurssiin, jota en sitten kuitenkaan ottanut suoritettavakseni, koska kurssin luennot ja tentti sijoittuivat juuri sopivasti joululoman ajalle. Hyvä niin, nimittäin täkäläiset opiskelijakollegat eivät pitäneet kurssia juuri minään… Auskultoinnissa oli kuitenkin mukava olla! Oli mielenkiintoista tutustua tällaiseen työsarkaan, nimittäin Suomessa koululogopedeja ei taida olla, erityiskouluja tähän lukuun ottamatta. Falköpingissä homma toimi niin, että kaupungin alaisuuteen kuuluvassa yksikössä työskentelevät puheterapeutit, puheopettajat, erityisopettajat, psykologit sekä lääkäri vierailivat kiertävästi oman vastuualueensa kouluilla. Puheterapeutin asiakkaisiin kuuluivat peruskouluikäiset lapset, joilla oli ongelmia kielenkehityksessä, artikulaatiossa, puheen sujuvuudessa tjms. Puheterapeutti tapasi myös paljon maahanmuuttajalapsia.

Loppusyksyn ratoksi kv-koordinaattori Tove suositteli minulle Pedagogiska perspektiv i logopedens arbete -kurssia. Kyse oli neljännen vuosikurssin kanssa suoritettava pohtivaa keskustelua sisältävä kurssi. Lisäksi kurssin aikana oli kaksi kirjallisuusseminaaria, joita varten kuului lukea määrättyä kirjallisuutta, josta sitten keskusteltiin. Kävimme jälleen myös seuraamassa pareittain puheterapeutin työtä, josta meidän täytyi kunkin kirjoittaa observointiraportti, pohtiva sellainen. Kurssi päättyi examinationsseminariumiin, jossa kaikkien raportit käytiin läpi opponointiperiaatteella. Noh, kurssin aikana käydyt keskustelut menivät pyyhkäisten yli hilseen, aiheet olivat turhauttavia, tylsiäkin ja kirjallisuus oli turhauttavan teoreettista. Ääniasiakkaan ja puheterapeutin observointi Sahlgrenskan yliopistosairaalalla oli ihan mielenkiintoista, mutta raportin teko oli tuskaa. Kahta päivää aiemmin päätin, että jätän kurssin kesken, kunnes seuraavana päivänä sain jostain ihmeestä lisävoimia kirjoittaa raportin loppuun. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun piti viitata ruotsalaiseen kirjallisuuteen… En suosittele tätä kokemusta kenellekään.

Syksyn aikana suoritin myös keskitason (B) vaihtariruotsin. Lähtötaso- tai pikemminkin pääsykokeen vaikeustason perusteella olisi voinut kuvitella hakevansa hyvinkin haastavalle kurssille, mutta tosiasiassa kurssilla kerrattiin lukion oppimäärä. Tässäkään asiassa kertaus ei ollut ollenkaan huonoksi, mutta opettaja oli… Sanottakoon näin, että vapaaehtoisen kurssin kuvittelisi olevan mukavampi. Lisäksi opettaja piinasi meitä kuulustelemalla läksyt perinteisesti istumajärjestyksen mukaan. No, oli meillä mukavat pikkujoulut, kun opettaja tarjosi meille glögiä, julmustia (kokiksen tapainen joulujuoma), pipareita ja lussekatteja (sahramimausteisia, S-kirjaimen muotoisia Lucia-pullia). Järjestelmällistä kieliopin kertaamista ja sanavaraston laajentamista suosittelen kaikille, jotka vähänkään tuntevat kielitaitonsa ruostuneen, tätä kurssia en.

Logopedien pikkujoulut Villanilla

Uuden vuoden alkaessa halusin myös tehdä merkittävän muutoksen opiskelun suhteen. Sen sijaan, että osallistuisin vain valitsemilleni kursseille, käyn nyt kuuntelemassa vapaaehtoisesti mielenkiintoiseksi katsomiani kursseja. Parin viikon ajan täällä on pyörinyt 3. vuosikurssin audiologian kurssi. Kertausta ja uusia näkökulmia on tullut sitä myötä. Ensi viikolla minulla alkaa 1. vuosikurssin kanssa kehityspsykologia ja myöhemmin keväällä lastentaudit. Näistä kursseista olen kuullut ihan hyvää etukäteen. Suomeen aion suorittaa jälleen yhden rästitentin (psyykkiset häiriöt), johon kuuluvia kirjoja olen nyt metsästämässä. Onneksi kaukolainaus Skandinaviasta on täällä ilmaista! Jäljelle jäävän ajan kulutan ylimääräisillä luennoilla (esim. persoonallisuuspsykologia, lapsen kielen kehitys).

Taisit olla joku opiskelukavereista, kun jaksoit lukea tämän loppuun asti? :)

-Leena