Ei se Satu

Olipa kerran Jaakko. Jaakko halusi juoda ruoan kanssa lasin viiniä. Niinpä hän tarttui toimeen ja otti käteensä eräästä ruotsalaisesta halpakauppaketjusta ostetun korkkiruuvin (kuva 1). Korkki oli lujassa, mutta Jaakko oli onneksi käynyt jo kaksi kertaa kuntosalilla tänä vuonna, joten korkki oli hänelle vain mitätön haaste. Korkki pyöri pullonkaulassa ja sitä oli vedettävä voimakkaasti. Jaakko keskitti katseensa korkkiin ja silloin se tapahtui: korkki irtosi lähes äänennopeudella pullosta ja korkkiruuvin toisessa päässä oleva kruunukorkinavaaja osui Jaakon nenän oikealle puolelle. Aluksi Jaakko ei edes tuntenut kipua, mutta kun verta rupesi tulemaan nahkan riekaleiden välistä, päätti Jaakko lähteä vessaan puhdistamaan haavan kylmällä Göteborgin vedellä ja kaappilämpöisellä desinfiointiaineella. Jaakon luona vakituisesti asustava hyvä haltijatar säikähti tapahtunutta. Hän huomasi, että noin 1,5 senttimetrin pituisen haavan eripuolilla olevat nahkalaatat eivät kohtaa toisiaan samassa tasossa. Jaakko painoi riekaleet yhteen ja niin vuoto kutakuinkin loppui. Koska Jaakon haava oli kuitenkin niin syvä, päättivät he hyvän haltijattaren kanssa Marian konsultaatiopuhelun jälkeen lähteä näyttämään Jaakon uutta nenän vierustaa oikein oikealle lääkäri-sedällä.

Kuva 1. Pahan perilliset.

Jaakko ja hyvä haltijatar ottivat ratikan Salgrenskan ensiapuvastaanotolle ja vaikka kyse olikin kunnallisesta palvelusta, 15 minuutin odottelun jälkeen Jaakko pääsi sönköttämään sairaanhoitajalle, mitä oli tapahtunut. Jaakko laitettiin makaamaan sairaalan sänkyyn, jossa Jaakon elintoiminnot mitattiin. Jaakon sormeen laitettiin pulssianturi, Jaakon käsivarteen laitettiin sellainen kiristävä side ja lisäksi Jaakon nenään työnnettiin jokin pehmeältä tuntuva letku. Sen jälkeen sairaanhoitaja alkoi kyselemään tarkemmin mitä on tapahtunut. Jaakko kertoi avanneensa ensimmäistä viinipulloa ja korkkiruuvin luiskahtaneen hänen nenänsä viereen. Sairaanhoitaja tiesi Jaakon olevan Suomesta ja hän sanoi, että viinin juominen on vaarallista. Hän suositteli Jaakolle Koskenkorvaa, siinä on kuulemma kierrekorkki. Jaakko oli yllättynyt asiasta, mutta lupasi kokeilla tuotetta. Jaakkoa tutkittiin hieman ja sairaanhoitaja paineli jaakon poskea joka oli turvonnut voimakkaasti haavan vierestä. Jaakon ja sairaanhoitajan keskustellessa verhon takaa tuli toinen sairaanhoitaja, joka ihmetteli ääneen, että jahas, suomalainen, joka on avannut viinipulloa, joo joo. Jaakko ihmetteli puolestaan häntä.

Jaakko jätettiin yksin sänkyyn, kun sairaanhoitaja lähti kysymään lääkäriltä, mitä Jaakolle tehtäisiin. Jaakko odotteli sängyssä kunnes sairaanhoitaja tuli takaisin ja kertoi, että hänen mielestään haavaa ei ole syytä avata uudestaan ja tikata, mutta lääkäri tuleee kuitenkin vielä katsomaan Jaakkoa ennen lopullista kotiutuskäskyä. Jaakko sai poistua odotushalliin hyvän haltijattaren luokse. Hyvällä haltijattarella oli kaiken varalta käsilaukussaan surmanyritysase mukanaan, jos lääkäri sen haluaisi nähdä.

Lääkäri tuli kymmenen minuutin odottelun jälkeen ja Jaakko käskettiin pieneen huoneeseen. Lääkäri kysyi mitä on tapahtunut ja Jaakko vastasi, että Jaakko avasi viinipullon, joka kyllä aukesi, mutta niin aukesi myös Jaakon naama. Lääkäri kysyi samantien Jaakolta, että ehtikö Jaakko juoda viiniä. Jaakko vastasi rehellisesti, että ei. Lääkäri-setä oli ystävällinen kuten sairaanhoitajakin ja hän totesi, että saattaa siellä Jaakon poskessa nyt vähän bakteereja olla, mutta mitään sen kummempaa ei Jaakon haavalle kuitenkaan tehdä. Jaakko kiitti kotiutuskäskystä ja kysyi, että saako Jaakko nyt juoda sen avatun viinipullon. Lääkäri halusi tietää mitä viiniä Jaakko oli juomassa. Kun Jaakko vastasi että jotakin punaviiniä se oli, lääkäri-setä antoi luvan juomiseen ja kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Sen pituinen se.

-Jaakko

Ps. Se siitä mallinurasta sitten.

Chalmers Big Jump Open

Ihmettelin viikolla, jotta mitä ihmettä kårhusetin pihassa on tapahtumassa. Ensin pihaan tuotiin kolme merikonttia ja sen jälkeen toistakymmentä kuorma-autollista lunta. Selvisihän se syy sitten koulun seinillä olevista julisteista. Tänään oli vuotuisen Chalmers Big Jumpin aika.



Pienestä kuumeenpoikasesta huolimatta päätin lähteä katsomaan mitä Case 4230 ja etukuormaaja ovat saaneet lumiläjästä loihdittua. Hyppyri ei nyt mikään valtava ollut ja väittäisin, että itsekin olisin siitä kohtuudella suoriutunut. Ainakin kymmenen kiloa sitten.





Hyppyrin pienuus ja vauhdinottorinteen korkeuserotumuus eivät kuitenkaan ammattilaisia haitanneet, vaan he leiskauttivat toinen toistaan nätimpejä pyörähdyksiä. Vakuuttavin oli mielestäni tuplabackflippi. Vähän tuli päälleen alas, mutta se vain lisää yleisön innostusta.



Kisassa oli suksi- ja lautasarja. Monoski oli valitettavasti taas jätetty karkeloiden ulkopuolelle. Molempien sarjojen ykkösille oli tarjolla 10 000 kruunun rahapalkinto. Ihan maailman huippuja sillä summalla ei saa houkuteltua, mutta mukava summa kuitenkin.



Keli sattui kohdilleen ja väkeä oli kuin Kaanaan häissä. Iso-J vain puuttui, luonnollisesti. Ihailtavaa innokkuutta kustantaa pariksi päiväksi kontit ja lumet koulun pihaan. Kaikesta muusta järjestelystä nyt puhumattakaan. Sisäänpääsymaksuakaan ei ollut ollenkaan. Netissä leviää varmasti oikeiden valokuvaajien kuvat ainakin tapahtuman virallisen kotisivun (http://www.cbjo.com) kautta. Valokuvaajia oli nimittäin paikalla ainakin yhtä paljon kuin laskijoita.

-Jaakko

Lipuntarkastus

Onhan tässä tullut julkisilla matkustettua eikä nyt aivan joka kerralla ole tainnut matkustamiseen oikeuttavaa lippua olla matkassa. Alkuvuodesta ostimme kuitenkin kuukausikortit ja hyvä niin. Julkinen liikenne toimii täällä tosi hyvin ja kouluun lähtiessäkin riittää, kun vain menee pysäkillä. Ratikkoja ja busseja menee niin tiuhaan, että ei kannata aikataulujen perässä juosta.

Eilen koulumatkalla ennen kahdeksaa aamulla pysäkiltä nousi ratikkaan noin kymmenen lipuntarkastajaa eikä siinä auttanut, kuin kaivaa kortti taskusta. Kortissa oli onneksi virtaa jäljellä ja niin oli lähes kaikilla muillakin. Ei ole paha hinta maksaa alle 26-vuotiaiden kuukausikortista kolmisen kymmentä euroa, tarkastusmaksun ollessa 1200 kruunua eli noin 120 euroa. Se on paljon.

Tämä on kylläkin Vänersborgin reissun juna, mutta saman firman kulkuväline kuitenkin.

-Jaakko

Ruotsalainen sauna eli lämpiö

Tällä viikolla olin ensimmäistä kertaa oikeassa periruotsalaisessa saunassa. Muistan olleeni muutaman kerran aiemmin ruotsalaisessa saunassa, mutta silloin toki Pohjois-Ruotsissa, Hemavanissa. Ainakin niissä saunoissa oli ihan oikean saunan tuntua. Oli kivitila täynnä, vettä sangossa ja ilmakin sopivan Mombasa eli kuuma ja kostea.

Koska taloyhtiössämme ei ole saunaa emmekä kylpylälomilla ole olleet, oli tämä kuntokeskus Fysikenin lämpiö nyt sitten ensimmäinen göteborgilainen sauna. Chalmerssin sauna on muuten vieläkin testaamatta. Sauna oli iso ja kiuas myös. Kaiken hyvän lisäksi kiuas oli suomalainen. Liekö sitten syynä kiukaan kallis rahti Suomesta vai mikä, mutta kiviä suureen kiukaaseen ei ole ollut varaa ostaa kuin kerrostaloyksiösaunan kivitilan verran. On koomisen näköistä, kun vastukset ulottuvat puoli mittaansa kivien yläpuolelle.

Löylyvettä ei tietenkään saunassa ollut. Eihän kiukaalle nyt vettä sovi heittää. Siihenhän menee sähkö, eivätkä sähkö ja vesi oikein tule toimeen keskenään. Veden puutteen saunassa korvasi kuitenkin niin monikäyttöiset sanomalehdet. Mikäs sen mukavampaa, kuin tiukan treenin jälkeen pukea vähän päälle, mennä lämpiöön, laittaa Expressen perseen alle pefletiksi ja ottaa lämmin Göteborgs Posten kätösiin. Seuraava saunojahan tekee luultavasti saman toisinpäin, pitäähän se Expressenkin lukea.

Lehteä lukiessani huomasin, että lehti pysyi täysin kuivana koppurana. Välillä muutama pisko tipahti omista hiuksista, mutta koska löylyä ei heitetty pysyi lehdet hyvinkin luettavina. Varmaan kännykkään puhuminenkin onnistuisi paremmin lämpiössä kuin Suomi-saunassa.

Jos ei kiviin ollut jäänyt kronoreita eikä niitä oltu saatu kaupanpäällisiksi, niin olipahan jotakin kaupankävijäisiä kuitenkin ruotsiinkin lähetetty. Saunalämpömittari nimittäin. Olivat kiuastehtaalla olleet vieläpä niin ovelia, että olivat skaalanneet asteikon kruunun kurssin mukaisesti. Muuten ei ole mitenkään mahdollista, että eilen lämpiön mittari näytti 82 astetta. Pilkkua siirtämällä ollaan lähempänä totuutta.

-Jaakko

Ps. Kuvaa en kehdannut saunasta ottaa, kun siellä istui meidän kanssamme globenin kokoinen, tummaihoinen karvapallo, joka olisi varmasti vääntänyt minut rusetille, jos olisi nähnyt minut hänen hipiäänsä kuvaamassa.

Logopediaa på svenska

On tässä jo jonkin aikaa ollut aikeena kirjoittaa myös omista opiskeluun liittyvistä kokemuksista ja muustakin, ihan arkisesta toiminnasta täällä Göteborgissa. Jos nyt sitten vaikka aloittaisin siitä opiskelusta.

Sahlgrenska akademin, Hälsovetarbacken

Ihan yleisesti kerrottakoon logopedian opiskelun eroista täällä ja Oulussa, että täällä lääketieteellisyys korostuu huomattavasti, onhan logopedian oppikokonaisuus täällä lääketieteellisen tiedekunnan alainen. Lisäksi kursseja vetää aina useampi opettaja. Voisi sanoa, että miltei jokaisen luentokokonaisuuden pitää joku uusi luennoitsija. Uskallan silti väittää, että opetuksen laatu on korkeampaa kotiyliopistossa, Oulussa. Erityisesti nippelitiedon tankkaaminen tuntuu joskus ihan turhalta. Positiivisia puolia sen sijaan ovat huolellisesti suunnitellut aikataulut ja kurssien monipuolisuus (luentojen lisäksi seminaareja ja vierailuja).

Café Annedal Hälsovetarbackenilla - siis Humuksen korvike

Syyslukukausi meni kahta logopedian kurssia ja ruotsin kurssia suorittaessa. Lisäksi suoritin keväällä kesken jääneen kuulovammojen kurssin tentin, johon valmistautumiseen löytyi ruhtinaallisesti aikaa. Tein tentin siis Suomeen, josta kysymyksen oli lähetetty yliopistolle minua varten.

Ensimmäinen suorittamani logopedeille suunnattu kurssi oli anatomia, mikä aiheena oli tuttu, ja päätyi kurssivalikoimaani ajankohtansa vuoksi. Tällä tavoin päätin myös antaa itselleni aikaa kielen omaksumiselle. Kurssi oli ohi kolmessa viikossa, eikä luentojen aiheet aina jaksanut kiinnostaa. Mutta tulipa asiat kerrattua, ja se ei ole ollenkaan huono asia!

Seuraavaksi matka suuntasi viimeisen eli neljännen vuosikurssin opiskelijan kanssa Falköpingiin, missä kolmen päivän ajan seurasimme koulumaailmassa työskentelevän logopedin (eli suomalaisemmin puheterapeutin) työskentelyä. Tämä auskultointijakso kuului Logopedi i skolan -kurssiin, jota en sitten kuitenkaan ottanut suoritettavakseni, koska kurssin luennot ja tentti sijoittuivat juuri sopivasti joululoman ajalle. Hyvä niin, nimittäin täkäläiset opiskelijakollegat eivät pitäneet kurssia juuri minään… Auskultoinnissa oli kuitenkin mukava olla! Oli mielenkiintoista tutustua tällaiseen työsarkaan, nimittäin Suomessa koululogopedeja ei taida olla, erityiskouluja tähän lukuun ottamatta. Falköpingissä homma toimi niin, että kaupungin alaisuuteen kuuluvassa yksikössä työskentelevät puheterapeutit, puheopettajat, erityisopettajat, psykologit sekä lääkäri vierailivat kiertävästi oman vastuualueensa kouluilla. Puheterapeutin asiakkaisiin kuuluivat peruskouluikäiset lapset, joilla oli ongelmia kielenkehityksessä, artikulaatiossa, puheen sujuvuudessa tjms. Puheterapeutti tapasi myös paljon maahanmuuttajalapsia.

Loppusyksyn ratoksi kv-koordinaattori Tove suositteli minulle Pedagogiska perspektiv i logopedens arbete -kurssia. Kyse oli neljännen vuosikurssin kanssa suoritettava pohtivaa keskustelua sisältävä kurssi. Lisäksi kurssin aikana oli kaksi kirjallisuusseminaaria, joita varten kuului lukea määrättyä kirjallisuutta, josta sitten keskusteltiin. Kävimme jälleen myös seuraamassa pareittain puheterapeutin työtä, josta meidän täytyi kunkin kirjoittaa observointiraportti, pohtiva sellainen. Kurssi päättyi examinationsseminariumiin, jossa kaikkien raportit käytiin läpi opponointiperiaatteella. Noh, kurssin aikana käydyt keskustelut menivät pyyhkäisten yli hilseen, aiheet olivat turhauttavia, tylsiäkin ja kirjallisuus oli turhauttavan teoreettista. Ääniasiakkaan ja puheterapeutin observointi Sahlgrenskan yliopistosairaalalla oli ihan mielenkiintoista, mutta raportin teko oli tuskaa. Kahta päivää aiemmin päätin, että jätän kurssin kesken, kunnes seuraavana päivänä sain jostain ihmeestä lisävoimia kirjoittaa raportin loppuun. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun piti viitata ruotsalaiseen kirjallisuuteen… En suosittele tätä kokemusta kenellekään.

Syksyn aikana suoritin myös keskitason (B) vaihtariruotsin. Lähtötaso- tai pikemminkin pääsykokeen vaikeustason perusteella olisi voinut kuvitella hakevansa hyvinkin haastavalle kurssille, mutta tosiasiassa kurssilla kerrattiin lukion oppimäärä. Tässäkään asiassa kertaus ei ollut ollenkaan huonoksi, mutta opettaja oli… Sanottakoon näin, että vapaaehtoisen kurssin kuvittelisi olevan mukavampi. Lisäksi opettaja piinasi meitä kuulustelemalla läksyt perinteisesti istumajärjestyksen mukaan. No, oli meillä mukavat pikkujoulut, kun opettaja tarjosi meille glögiä, julmustia (kokiksen tapainen joulujuoma), pipareita ja lussekatteja (sahramimausteisia, S-kirjaimen muotoisia Lucia-pullia). Järjestelmällistä kieliopin kertaamista ja sanavaraston laajentamista suosittelen kaikille, jotka vähänkään tuntevat kielitaitonsa ruostuneen, tätä kurssia en.

Logopedien pikkujoulut Villanilla

Uuden vuoden alkaessa halusin myös tehdä merkittävän muutoksen opiskelun suhteen. Sen sijaan, että osallistuisin vain valitsemilleni kursseille, käyn nyt kuuntelemassa vapaaehtoisesti mielenkiintoiseksi katsomiani kursseja. Parin viikon ajan täällä on pyörinyt 3. vuosikurssin audiologian kurssi. Kertausta ja uusia näkökulmia on tullut sitä myötä. Ensi viikolla minulla alkaa 1. vuosikurssin kanssa kehityspsykologia ja myöhemmin keväällä lastentaudit. Näistä kursseista olen kuullut ihan hyvää etukäteen. Suomeen aion suorittaa jälleen yhden rästitentin (psyykkiset häiriöt), johon kuuluvia kirjoja olen nyt metsästämässä. Onneksi kaukolainaus Skandinaviasta on täällä ilmaista! Jäljelle jäävän ajan kulutan ylimääräisillä luennoilla (esim. persoonallisuuspsykologia, lapsen kielen kehitys).

Taisit olla joku opiskelukavereista, kun jaksoit lukea tämän loppuun asti? :)

-Leena

Kahvikylttyyr

En muista olenko siitä jo ennemminkin maininnut, mutta kahvikulttuuri täällä on hieman erilainen. Näin perstuntumalla väittäisin, että Suomessa kulutetaan enemmän kahvia asukasta kohden. Täällä kuitenkin kahvista huomattavasti suurempi osa kaadetaan kurkkuun erikoiskahvina. Täällä on koulun jokaisessa pikkukahvilassakin oma espressokone. En tiedä onko tilanne muttunut, mutta väittäisin, että koko Oulun yliopistossa ei ole yhtäkään espressokonetta. En muista nähneeni kyseisiä koneita koskaan myös Kurikan seurapiirikahviloissa.

Kaverini, joka juo joka päivä jonkin erikoiskahvin ei ollut uskoa tätä todeksi. Hän näki siinä kuitenkin valtavan bisnesidean. Hän sanoi muistaakseni jotain että "handel ska gå som smör". Luulin, että se on vain suomalainen ilmaisu.

Täällä ei tarvitse olla pikkurilli pystyssä tilatakseen espresson tuplana. Kaikki tavalliset pulliaiset ja palliaisetkin juovat niitä. Minä en kuitenkaan espressokoneita laajemmin Suomeen kaipaa. Voisi kai kupposia kuitenkin kaupaksikin mennä, jos jollakin olisi aikaa Cafe Lattèja janoisille vääntää. Toki tuskin ainakaan aularavintolan yhdeksän ruuhkassa olisi kovinkaan innokkaita erikoiskahvinkeittäjiä.

-Jaakko

Kandidaatintyö

Tämä kirjoitus nyt vain sellaisena "tulipahan tämäkin luettua" -kokemuksena.

"Minun ei tarvitse toivottavasti koskaan tehdä kandidaatintyötä", olen ajatellut ainakin ennen. Tänään juttelimme kaverini kanssa hänen kandidaatintyöstään. Heidän projektinsa alkoi juuri ja kestää koko tämän kolmannen vuoden kevään. Erilaista ainakin Oulun käytäntöön on se, että työ tehdään 4-5 hengen ryhmissä. Mielenkiintoista on myös se, että ryhmät jaetaan koulun toimesta siten, että esimerkiksi tämän kaverini ryhmässä on kaksi koneteekkaria ja kolme muotoiluteekkaria (Chalmersin vaikein sisäänpääsy on juuri tänne Teknisk Design -linjalle). Toisen kaverini ryhmässä on parin koneteekkarin lisäksi automaatiteekkareita. Tämä vaikuttaa mielestäni todella hyvältä idealta. Luulisin, että tämä vastaa aika hyvin myös työelämän tuotekehitysryhmiä: samassa ryhmässä, saman asian kimpussa, ihmisiä eri aloilta.

Aihekin on heillä mielenkiintoisen oloinen: tilapäinen lämmönlähde passiivienergiataloihin. Kyse on siis jostakin siirrettävästä lämmönlähteestä, joka voidaan laittaa päälle, jos kultainen noutaja ja jääkappi ei tuotakaan taloon riittävästi lämpöä. Aiheen on antanut tietenkin joku alan yritys, joka on valmiudessa alkaa valmistamaan tuotetta, jos löytyy joku mielenkiintoinen vaihtoehto. Eli siis hyvälle ryhmälle voisi kesätöitäkin olla tiedossa.

Kateudesta vihreänä kuuntelin myös ryhmän reissaamista. Viime viikolla he olivat projektin kick-startissa Köpenhaminassa, huomenna he matkustavat tapaamaan yrityksen edustajia Keski-Ruotsiin ja projektin lopussa, toukokuussa, matkustavat he muutamaksi päiväksi Lontooseen. Koulu ja yritys vastaavat kuluista.

Kyllä Ruotsissa siis joitakin hyviäkin toimintamalleja on. Vaikea on silti ymmärtää, miksi keskiolut pitää jonottaa viinakaupasta.

Varokaa heikkoja jäitä

-Jaakko

Päiväretki Vänersborgiin

Eräs saksalainen vaihtari on päättänyt nähdä vaihtoaikanaan muutakin kuin Göteborgin pääkadun, Avenyn kuppilat ja Café Olofin. Siis hänen ideastaan lähdimme pienellä, yhdentoista hengen vaihtariporukalla lauantai-aamupäivänä junalla kohti Vänernin rannalla sijaitsevaa pikkukaupunkia, Vänersborgia. Matka sinne kesti vain reilun tunnin.

Retkikunnan edellinen reissu oli ollut ikimuistoinen, siitä syystä odotukset tämän retken suhteen olivat korkeat!



Vaikka tässä kaupungissa on jopa 37 000 asukasta, silti kaikki putiikit sulkivat ovensa klo 14. Eihän tämän retken tarkoitus ollutkaan olla mikään shoppailureissu, mutta tekeminen Vänersborgissa loppui oltuamme tunnin paikan päällä. Parissa tunnissa olimme jo ehtineet ahtaa itsemme suosittuun keskustan kahvilaan (muualla niitä ihmisiä ei sitten ollutkaan) sekä kävellä tuulisella Vänernin rannalla. Loput kaksi tuntia kuluivat kahdessakin kaupungin ravintolassa - toisessa joimme pikaiset ja toisesta haimme pizza-evästä kotimatkaa varten.

Kävelykatua Vänersborgissa

Aamupäiväkaffit

Koska halusimme olla ihan oikeita turisteja, pyrimme myös sisälle kirkkoon. Ei sitten viitsitty kuitenkaan mennä häiritsemään ristiäisiä...

Leena, Leenan posé ja Jirka Vänernin rannalla

Paikallisesta kioskista olisi voinut ostaa suomalaisia ajankohtaisjulkaisuja. Ei meillä Götessä vaan...

Pizza piristi päivää

Ei siinä mitään, oli tosi hauskaa, ainakin junassa :)

-Leena

Terveellinen elämä, täältä tullaan, oletko valmis, ota koppi!

"Punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään ja huokaan
Kuinka kummia ajatuksia päähäni tuokaan
Tuo toiveeni ainoa että olla saampi,
nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi
Vaikken sitä julkista, katson lätkää ja pelaan sulkista"

-Eppu N, urheiluhullu

Nyt on sitten se kuntokeskuskortti molempien taskuissa ja tiukka treeniputki kestää aina vappuun asti. Leenalla se tarkoittaa erilaisia ryhmäliikuntatunteja, mitä niitä nyt onkaan. Minä taas rupean Hemmon kanssa lätkimään sulkapalloa ja käymään voimailusalilla.

Ostimme Hemmon kanssa Lågtrafik-kortit, jolla saa käydä kuntoilemassa vain päivisin, lepakkovuoroilla ysin jälkeen ja viikonloppuisin. Eipähän olla oikeiden sikaniskojen tiellä ja saatiimpa kortti vähän halvemmalla. Meidän "Kesäkuntoon 2009" -projektin kotiluolana toimii ylioppilaskuntien omistama ja voittoatuottamaton liikuntakeskus, Fysiken. Kolmen kuukauden kortille tuli hintaa n. 70 euroa. Ei paha.

Eilen, kun olimme ensimmäistä kertaa voimailemassa, katselimme toisiamme salin peileistä ja totesimme, että selvää kehitystä on jo tapahtunut;) Kädet leviällä siis eteenpäin. Onneksi busseissa ainakin takaovi on pariovi;)

-Jaakko A-R, urheiluhullu

Syksyn satoa

Tämän blogin yksi tarkoitus on kertoa tänne aikoville minkälaista opiskelu täällä on, joten tässä nyt yksi kirjoitus siitä.

Syksyn aikana kävin kaksi kurssia: "Ingenjörsmetodik" ja "Maskinkonstruktion". Täällä lukuvuosi on jaettu neljään periodiin, joten yksi kurssi siis kumpaisellekin. Keskiarvona voi sanoa, jotta se oli sopiva määrä. Aluksi koulua oli liian vähän ja loppusyksystä aivan liian paljon. Aluksi koulua olisi saanut olla vähän enemmän lähinnä sen takia, että paikallisten kavereiden saanti olisi helpottunut. Toki alkusyksystä oli paljon vaihtaritapahtumia ja kontakteja luotiin sillä saralla. Opintopisteinä kahden kurssin suorittaminen ei kovinkaan paljon ole, mutta pistetilin kartuttaminen ei toki pääasia ollutkaan.

Kurssit olivat kaikenkaikkiaan hyödyllisiä. Vaikka ensimmäinen kurssi oli fuksien ensimmäinen konetekninen kurssi, väitän sen olleen hyödyllinen myös viidennen vuoden koneteekkarille. Suunnittelumetodeita esiteltiin hieman eritavalla kuin Suomessa ja lisäksi esiteltiin minulle tuntemattomia uusia työkaluja suunnitteluprosessin avuksi. Ennenmuuta kielen kannalta kurssi oli hyödyllinen. Kurssilla käytiin myös verstas-kurssi, joka on välttämätön nyt keväällä.

Brödrosten - Exlusiv

Maskinkonstruktion olikin sitten eri maata. Se oli mielestäni todella hyvä kurssi, vaikkakin vähän sekava runsaan asiamäärän takia ja erittäin työläs sekä tiukka-aikatauluinen. Mielenkiintoista oli varsinkin sen kurssin projekti, jonka aiheena oli siis jo todetut leivänpaahtimet. Se oli mielestäni hyvä idea, perinteisten vaihdelaatikkojen, kuljettimien, autonperäkärryjen ja nosturien rinnalla. Laakerimitoitusta ei ollut, eikä osia tarkasteltu lujuusoppisesti, mutta tekemistä kyllä riitti tässäkin tuotekehitysprojektissa. Tavoitteena oli tuottaa kahdelle eri kohderyhmälle sopiva leivänpaahdin, joiden rakenne oli kuitenkin niin moduulinen, että samoja osia voitiin käyttää molemmissa kulujen karsimiseksi. Esimerkiksi meidän paahtimet näyttävät aikalailla erilaisilta, mutta silti niissä on samat sisuskalut sisällä.

Brödrosten - Exlusiv

Projektissa huomasi kuinka paljon kehitettävää lähes jokaisen kodista löytyvässä peruspaahtimessa on. Osasto osti nimittäin kaikille ryhmille Clas Ohlssonista uudet leivänpaahtimet, jotka me sitten panimme paloiksi ja mietimme, kuinka esimerkiksi osien lukumäärää saisi pienennettyä. Aika hyvin pääsi käsitykseen kuinka leivänpaahdin toimii;) Projektissa tuli tutuksi laaja kirjo erilaisia tapoja ja menetelmiä, kun tuotteesta yritettiin kehittää sellainen, että se myös koteihin päätyisi. Erittäin mielenkiintoinen projekti.

Brödrosten - Användbarhet

Työnjakokin onnistui projekteissa hienosti. Yhteisten istuntojen lisäksi minä hoidin 3D-mallintamisen ja suulliset esitelmät. Pojat hoitivat raporttien kirjoittamisen. Kyllähän minäkin varmaan jotakin tekstiä olisin saanut aikaiseksi, mutta tuplatyömäärä siitä olisi kuitenkin tullut, kun muut olisivat tarkastaneet kieliasun ja ilmaisut. Minulle oli huomattavasti helpompaa kymmenen minuutin höpötys, siinä kun ei pilkkuvirheistä nipoteta. Pojat saivat kyllä varmasti istua ja hieroa kauan raporttia, jotta se saatiin typistettyä 30 sivuun, mutta kyllä minullakin meni aikaa paahtimien mallintamiseen, sisuskaluja myöten. Taas oli "kaikki voittaa" tai "kaikki häviää yhtä paljon" -asetelma. Ingenjörsmetodikin viimeisessä tilaisuudessa, jossa esittelimme tuotoksemme eli taulunripustimen, pojat esittelivät minulle muumiaiheisen taulun, jonka he olivat minun kunniakseni askarrelleet. Taulunripustimessa riippui sitten koko pp-esityksen ajan alla olevassa kuvassakin näkyvä taulu. Esityksen lopuksi totesin taulussa olevan muumeja, koska minä puhun kuin muumit (muminsvenska). Näin minulle on kerrottu ja kaikilla oli taas hauskaa;)



Yhden hauskan tapauksen haluan vielä kertoa Ingenjörsmetodilta. Meillä oli yhtenä assistenttina kurssilla eräs Saksalainen jatko-opiskelija, joka oi asunut muutaman vuoden Norjassa. Hänen kyllä osasi ruotsiakin, mutta hänen mielestään oli erityisen hauskaa lähettää kaikki sähköpostit norjaksi. Minä taas en hänen tyylistään pitänyt, kun eräänkin kerran yritin asentaa Catiaa omalle koneelle hänen kirjoittamiensa ohjeiden perusteella, eikä siitä ohjeesta meinannut saada mitään selvää.

Kurssin loppupuolella tämä sama herra lähetti sitten taas mailia norjaksi, jossa kyseli jotakin asioita kurssiin littyen. Minunkin piti sitten hänelle vastata ja ajattelin antaa samalla mitalla takaisin. Kirjoitin hänelle asiallisesti ruotsiksi:
"Arvoisa herra jatko-opiskelija, jos on kerta täysin hyväksyttävää käyttää naapurimaan kieltä kurssin sähköpostikeskusteluissa, niin minä valitsen kielekseni suomen. Alla olevat vastaukset ovat siis suomea".

Tämän jälkeen kirjoitin puoli A4-arkillista vastauksia kysymyksiin ja muita tuntoja kurssista hänelle. Loppuun hellyin kuitenkin laittamaan parilla ranskalaiselle viivalla tärkeimmät asiat ruotsiksi.

Heti samana iltana tuli vastaus, jossa assistentti kertoi, että kurssilla on sallittua käyttää skandinavisten maiden kieliä eli ruotsia ja norjaa. Tämän lauseen jälkeen assari jatkoi englannilla. Että näin. Kun sitten kerran tämän jälkeen tapasimme, naureskelimme hyvässä hengessä tapahtuneelle ja totesin, että myös Suomi kuuluu skandinaviaan.

-Jaakko

Miehisyyden kaatopaikalta

On tämä jo tullut todettuakin, mutta kyllä täällä vieraalla maaperällä ote alkaa lipsua perinteisesti miehisinä ja teknisinä asioina pidetyistä teoista pumpulisempaan suuntaan. Syksyllä se alkoi, kun Facebookista toistaiseksi jyrkästi kieltäytynyt koneteekkari alkoi pehmentää kantaansa. Sitten tuli aktiivisesti alkanut blogikirjoittelu ja nyt vielä tämä tänään alkanut kurssi, Industridesign. Oulussa toki pari kurssia arkkareiden kanssa asiaa märehtineenä, tiesin mihin olin ryhtymässä.



Olo on niinkuin tanssikursseilla: Periaatteessa tietää mitä pitäisi tehdä, mutta mikä on kun ei taidot riitä? Yritin kerta toisensa jälkeen onnistumatta piirustaa kahta kuutiota kulmittain päällekkäin. Luennoitsijalle asia näyttää olevan luonnollisempaa:

http://www.jonasforsman.se/index.php/2007/wallwasher-led-for-jlt#more31

Mielenkiintoista oli myös olla läsnä alan emeritusprofessorin luennoilla. Epäilisin, että tämä pitkän elämäntyönsä teollisena muotoilijana tehnyt vanha herra on noin seitsemänkymppinen tällä hetkellä. Hienosti vain taipui tietokoneen käyttö, varsinaisen asiansa hän osaa vakuuttavasti.

Hauska oli huomata hänen tulevan aina sen oppilaan viereen seisomaan, joka halusi kysyä jotakin. Muutaman kysymyksen jälkeen hän paljasti syyn tähän. Hän oli unohtanut aamulla kuulolaitteensa kotiin. Vanhuus ei tule yksin. Tässä tapauksessa asialle ei edes naurettu, se herätti vain kunnioitusta.

Sama herra totesi teollisen muotoilun olevan humanistisoitua tekniikkaa. Niin tai näin, mutta pirun mielenkiintoista se ainakin on. Nähtäväksi jää muodostuuko humus-kuppilasta tuleva kantapaikka Oulussa.

Huomisen vapaapäiväni ajattelin käyttää tutustuen Göteborgin narukassi- ja baskerivalikoimiin.

-Jaakko

Tulipahan tämäkin koettua

Olen aina vannonut Leenalle, kun hän on prismassa huomauttanut jotakin punaisesta, sinisestä tai mustasta pahvisalkusta, että ei se kalja ole vielä koskaan päiväysvanhaksi päässyt. Se on ollut tähän asti riittävä peruste nostaa selviytymispakkaus ruokakuorman päälle ennen kassoille menoa. Selvää säästöähän siitä on syntynyt, kun lakiuudistuksesta huolimatta olut on huomattavasti kalliimpaa ostettuna kahdeksan yksikön tölkkipakkauksissa kuin koppa kerrallaan. Enää ei perustelua voi käyttää. Eilen valutimme iloisesti syksyllä meitä täällä odottaneet oluet viemäriin.



Selvä syy tälle on kuitenkin olemassa. Kyseessä oli nimittäin edellisen asukin ostama 3,5 volttinen panimon pesuvesi, jossa oli hento olutmainen sivumaku.

Ei muutakun tarkistelemaan Saksan tuliaisten päivämääriä. Tämä ei tule toistumaan.

-Jaakko

Kevättä rinnoissa

Aika keväiseltä jo näyttää. Meidän parempi elämä on saanut pieniä kolhuja eilisestä after workistä ja tänään tulee lisää takapakkia Cafe Olofista. Aamulenkit ovat kuitenkin jatkuneet ja jatkuvat! Leuka rinnassa eteenpäin.



Toissapäivänä olimme meidän lähipuistossa, joka on samalla Göteborgin suurin puistoalue eli Slottsskogen. Siellä olemme olleet useasti viime vuoden puolella ja varsinkin syksyllä. Usein jopa pyöräilemme sen läpi keskustaan. Yllätys oli siis suuri, kun vasta toissapäivänä löysimme puistosta lähes keskiaikaisen mäkihyppyareenan. Eipä ole ylämäki kyhätty minkään tylsän betonijalan päälle.



Ylämässä olisi vähän vielä lanaajalle töitä, ennenkuin sinne maailman miehet Elaniansa tulee liu´uttelemaan. Jos vertaa tätä kuvaa blogissakin olevaan, Holmenkollenin hyppytornista otettuun kuvaan, tästä hyppäämiseen en tarvitsisi kuin lunta ja rioja hyppyrin noukalla, tämä mäki ei paljon päätä huimaa. Keskiajalla kaikki oli pienempää.



Hyppyrimäen vieressä oli näköalatorni, jonka yhteen parruun oli joku raapustanut ajankohtaisen sanoman. Voiko joku vielä väittää, että nuoriso ei ole valveutunutta.



Kylyvöaikaa orotelles

-Jaakko

Tillbaka i Göteborg

Heippa hei

Uusi, parempi ja huomattavasti terveellisempi vuosi on alkanut. Lensimme rakkauden etäpesäkkeeseemme viime viikon perjantaina ja totesimme oven olevan lukossa, polkupyörien olevan tallessa ja Civikin ikkunoiden olevan eheänä. Kaikki siis päällisin puolin kunnossa.

Lähtiessä olimme varautuneet pahimpaan ja otimme kotivakuutuksen, joka ei sinänsä ollut muuten ihan mikään helppo ja selkeä toimenpide, koska ruotsalaisesta vakuutusyhtiöstä voi saada vakuutuksen vain henkilö, jolla on ruotsalainen personnummeri ja vaikka minulla se onkin, Leenan tavaroita kotivakuutus ei olisi korvannut. Ihanan kankeaa, mutta niin tyypillistä.

Kotivakuutuksen lisäksi olimme tarkkoja siitä, että kahvinkeitin ei jää päälle ja että hellan levyt ovat nollilla. Minä ehdotin jopa, että piilotetaan tietokoneet ja muut arvoesineet uuniin, mahdollisten murtovarkaiden varalta. Leena ei vahingon pelossa voinut hyväksyä kuninkaallista ideaani.

Päätimme myös lähtiessämme säästää taloyhtiön sähkölaskua ja nypimme kaikki johdot pois seinistä, olemmehan energiavalistuneita nykynuoria. Eikä tässä vielä kaikki, energiahukan minimoimme kääntämällä kämppämme ainoan patterin termostaatin nollille. Siinäpä niksi, johon ei tarvita sukkahousuja!

Vaikka saavuimme tänne Göteborgin lämpöön (+5 astetta eikä lumesta tietoakaan) Kurikan miinus kahdeksastatoista asteesta, oli luihin ja ytimiin menevä KYLMÄ täysi yllätys, kun saavuimme ovesta sisään. Huonelämpö oli laskenut 14 asteeseen! Tätä emme osanneet missään tapauksessa odottaa. SGS:ltä ei ollut silti tullut vuokrankorottamispäätöksen kumoavaa kirjettä selvästi alentuneeseen energiankulutukseen vedoten. Tuskin olivat edes huomanneet, että kolmivaihekilowattituntimittari (kolmivaihekilowattituntimittari on muuten yhdyssana, muistan lukiosta) pyöri joulunajan huomattavasti pienemmällä taajuudella.
Summa summaarum, peiton alla tuli lämmin vartin jälkeen, vessa oli oli jäätävän kylmä vielä seuraavana päivänäkin.

Uusi parempi vuosi on siis alkanut, sänköenergiaa on säästetty, mutta omaan kehoon joulun aikana varastoitua energiaa (kiitos vain anoppi) on pyritty suorastaan törsäämään. On tehty lupaukset painojen pudottamisesta seuraavan kymmenluvun puolelle ja alustavat varaukset liikuntakeskuskortillekin on tehty kevätkauden budjettiin. Aamulenkillä olemme käyneet jo kolmena aamuna peräkkäin, toki vielä toistaiseksi erivärisissä tuulipuvuissa. Jahka Leena saa tuossa tiskit tiskattua, rupeamme vielä venyttelemään. Uskokaa tai älkää, jos armeijassa tehdään pojista miehiä, kukkakimpulla miehistä poikia, niin ruotsin ilmasto tekee miehistä naisia.

Näinhän ne vuodet yleensä alkavat ja viimeistään helmikuun puolella huomataan olevan samoilla vanhoilla urilla. Mutta tänä vuonna ei! Vapun jälkeen palaamme kotiin niin kauniina, laihoina, lihaksikkaina ja urheilullisina, että kotoväki ihmettelee, miten hampaat voi hohtaakkaan noin lumenvalkoisina.

-Jaakko