Islanti kuvina

Menomatkalla Kööpenhaminaan Öresundsbronkin näkyi vähän paremmin bussista kuin noin 2 metriä alempaa Civicistä. Nyt näimme siis vettäkin.

Tieolosuhteet saivat kuljettajan välillä raapimaan mietteliäänä persettään. Ensimmäisistä triivuista pääsimme läpi Leenan ja Hlemmurin työntöavulla. Loppu se tuli vastaan kuitenkin Toyota Yariksenkin menokyvyssä.

Pikku-Geysir. Perunat sinne vain sekaan ja muutamassa minuutissa olisi olleet potut kypsiä. Tuskin tässäkään tapauksessa olisi munanhajulta ja maulta vältytty. Miksei kukaan ole kertonut, jotta Islannissa jopa kraanavesi maistuu kananmunalta?

Oikia Geysir aloittaa purkautumisensa. Sen pitäisi ulettua 30 metriin, mutta taitaa siinä mitassa olla vähän Islannin-lapinlisää.

Geysir-alueella oli pirun liukasta. Ei hiekoitusta, ei kaiteita. Ei onnistuisi Suomessa.

Kenties kuitenkin vaikuttavampi luonnonoikku oli Gullfossin putoukset. Vicks bluen -värinen vesi kuljetti mukanaan jäätikön paloja. Pudotus muistaakseni 32 metriä, kahdessa osassa.

Turret ulkoruokinnassa Gullfossilla. Makaroonia ja jauhelihaa ruottalaasella keittimellä ja ruottalaasista raaka-aineista.

Kansallisrunoilija ja kansallismaisema. Laavakivien ympäröimän järven rannalla ei ollut ristin sielua eikä mökin mökkiä.

Välillä tiet ja olosuhteet olivat loistavia. Maalareistahan nyt puhutaan mitä puhutaan, mutta ei tämän keskiviivan maalaaja kyllä ihan selvinpäin ole ollut.

Tingvellirin kirkkopihaa. Kirkkoon ei ollut asiaa, kun Catti oli repinyt rappuset kirkkomaasta.

Keli vaihteli aika nopeasti. Välillä pyryytti niin maharottomasti, jotta ratti vinos sai suoraan ajella.

Kummallisia tasakattoosia vuoria Reykjavikin pohjoospuolella.

Atlantin vaahtopäät ja Hlemmur itte.

Tyrskyt lyö Leenaa.

Seinämaalaustaidetta Reykjavikin keskustassa.

Reykjavikin pääostoskatu Laugavegur.

Koko saarivaltion ainut rautatien pätkä on tässä. Veturikin piti olla, mutta liekö finanssikriisin aikana joku vaihtanut romuraudan kruunuiksi.

Ab-originaalit eivät juuri Yariksilla ajelleet.

Hlemmur Markkusson perheyrityksensä kyltin alla.

Näkymää Reykjavikin keskustan yli kaupungin lämminvesivaraston, Perlan katolta.

Illanhämyssä olusella. Kalja maksoi noin 4 euroa tuoppi. Pari vuotta sitten vielä 10 euroa.

Välillä tie oli taas aivan perseestä. Yariksen alla oli ympärivuotiseen ajeluun tarkoitetut renkaat. Käytännössä tämä tarkoitti, että ei pitoa jäällä ja löysät kuivalla piellä. Kaikessa ei voi tehdä kompromissia.

Päätimme lähteä keskustakiertelyn jälkeen pikku retkelle. Kilometrejä tuli jokunen sata ja tämä kiviläjä oli yksi retkelle lähdön syistä. Jos kuva olisi ollut jo oppaassa, niin olisi varmasti jäänyt reissu tekemättä. Maisemat olivat kyllä matkan aikana oppaan ylisanojen mukaiset, eli magnificent ja spectacular.

Hlemmur ja spectacular view

Paikallisten hainliharoikuttamo. Me ei haita reissulla maistettu.

Vasemmalla Amerikan mannerlaatta, raossa Leena ja oikealla Euroopan mannerlaatta.

Kirkkoja ja majakoita ei Islannista puuttunut. Tässä majakoista korkein.

Perinteisempi majakkatorni.

Pitkäkarvaasia Islannin hevoosia. Täs niillä onkin hyvä aitaus, mutta kyllä niitä kaikenlaasis kivikoos piretihin. Ei oo heleppoa olla Islannin hevoosena Islannis.

Blue lagoon. Leenan paratiisi ja reissun kohokohta. 4 tuntia lioteltiin nahkoja vetes.

Vesialue oli melkein tyhjä. Ei juuri muita turreja ollut. Paikkapaikoon vesi oli niin kuumaa, jotta ei tienny kuinkapäin olisi. Vesi oli niin suolaista, että sukeltaminen oli lähes mahdotonta. Ja viimeisenä faktana täytyy vielä todeta, että pohjan valkoinen muta oli aivan täynnä hiuksia, laastareita ja muuta ihmisjätöstä

Hostellin keittiö. Kaikki toimi hyvin, mutta viimeisenä päivänä hajosi leivänpaahdin.

Kolmikon majakolo.

Lentokentällä vasta hokattiin, jotta Islanniksi pääsiäinen on "paska". Aika siistiä vai mitä?

Rämpylöitä.