Vaihtovuosi piti olla rento ja ajattelin, jotta saatampa koulullakin käydä, mutta ehkä useammin syömässä kuin opiskelemassa. Ja paskat.
Ei tässä nyt aivan mahrottomasti oo opintoviikkoja tulos, mutta viimeenen kuukausi on kyllä aika tivihisti pitäny istuskella koulus. Luentoja ei ole ollut paljonkaan, mutta kaksi työntäyteistä projektia on pitäny pimiästä pimiähän koululla. Nyt on kuitenkin kaksi aivan uskomatonta leivänpaahtokonesta ja yksi jumalainen taulunripustin valmiita. Tämä viikko onkin sitten erilaisia illanistujaisia ja joululahjojen ostamista varten. Perjantaina lennetähän kotia. Mukava on kyllä lähtiä kotia, mutta kyllä asiat tuntuis jäävän kesken, jos ei saisi loppiaaselta tulla takaasin.
Mitä tässä nyt sitten oikein tapahtunut viimeisen kuukauden aikana, kun ei oo MUKA keriinny blogia kirjoottamahan. On ollu vieraita, on käyty pari kertaa jouluisessa Lisebergissä, on oltu Chalmers-spexissä, on oltu tyttöjen iltaa evakossa, on tutustuttu uusiin after work paikkoihin, ihasteltu kruunun sukeltamista (nyt ensimmäistä kertaa eurolla saa yli 11 kruunua), on juhlittu itsenäisyyspäivää, on laulettu karaokea, on oltu joulujuhlissa ja Gay-baarissakin on toinen meistä käynyt. On aristeltu kysyä löytyykö suklaapeniksiä Lisebergin karkkipuodista, johon ilmajokelaiseksi paljastunut myyjä on suomeksi todennut, jotta juuri ne suklaatuotteet löytyvät toisesta putiikista. Täytyy myös tunnustaa, että eräs joulupukkiasuun sonnustautunut joutui lähtemään lauantaiaamun kielikurssilta kesken pois liian pitkiksi venyneiden joulujuhlien takia. On luettu lahjaksi saatu elonkerjuun kirja ja tiskattu KÄSIN lukuisia kertoja. Se se on sitten turhanpäiväästä hommaa. Kolme kuppia on jo hajonnu. Kone ei hajottanu yhtäkään vuoden aikana.
Kielestä pitää sen verran sanoa, jotta paljon on vielä tekemistä, mutta paljon voi jo sanoa oppineensakin. Koulussa istumisesta on ollut se hyvä puoli, jotta kieltä on ollut pakko käyttää. Hyvä niin, ei se oikein kotona iltalehden sivuilta tartu. Vaihtariporukoissa minä en ole enää kulkenut. Muutaman kerran tuossa kämpän käytävällä tai joulujuhlassa on pitänyt englantia käyttää ja kyllä se on aika mahtavasti väistynyt ruotsin tieltä. Mulla näyttäisi käyvän sillälailla, että toinen vahvistuu ja toinen heikkenee. Leena on käyttänyt molempia kieliä tasapuolisemmin. Täytyy muistaa, jotta Suomella pärjää täällä vähän turhankin hyvin. Siitä esimerkkinä kohtaus kahvilassa toissapäivältä: Olin ostamassa sämpylää ja maksoin sen visalla. Tiskin toisella puolella oli tummaihoinen mies, joka ei ainakaan ulkomuotonsa perusteella ollut missään tapauksessa Suomesta. Myyjä tihrusti outoa tekstiä luottokortissa ja kysyi minulta, onko kortti visa. Vastasin, että se on suomalainen visa, johon mies vastasi kylmän viileästi HETI, että "PÄRKKELE".
Mitäs joulunaikana? Onko ideoita?
-Jaakko
Ps. Hyvää joulua, jos ei ennen joulua nährä.
