Hei äiti, hengissä ollaan!

Viikkoon ei ole mitään tosiaan tullut kirjoiteltua. Äitin huoli on aiheellinen, mutta ole huoleti, kyllä täällä pärjätään. Keittiön pikkukärpäsetkin ovat lentäneet kuolemaan.

Yleensä blogin päivittämättömyys tarkoittaa, että on ollut parempaakin tekemistä;) Se parempi ja mukavampi tekeminen on nyt johtunut vieraista ja koulukiireistä.

Nora ja Tero kävivät meillä tosiaan kylässä viikonlopun aikana. Kiitos käynnistä vielä kerran. He olivat muuten meidän ensimmäiset vieraat, jos ei lasketa Jehovia ja talonmiestä. Nora ja Tero tulivat torstaina ja lähtivät maanantaina. Meillä oli siis 3 kokonaista päivää kierrellä ja kaarrella. Mitään uutta täällä ei tainnut olla näyttää, koska Nora on täällä asustellut ja ollut töissä pari kuukautta jokunen vuosi sitten. Tulipahan kuitenkin Universeumissa ja kaupoissa kierreltyä, kaupungin suurimmat pitsat syötyä ja riehakkaissa Suomi-Ruotsi -juhlissa viihdyttyä. Juhlista leviää kuvat vauhdilla Facebookissa, mihin minulla ei ole vielä ovet auenneet. Ehkä tässä jo pian. Painostus on kovaa ja sitä tulee monesta suunnasta.

Toinen kiiretekijä eli kouluhommat on tosiaan nyt vienyt aikaa. Meillä oli viime viikon lopulla projektin osaraportin palautus ja se teetti töitä. Tällä viikolla sama tahti on jatkunut. Kielen kannalta on erittäin hyvä, jotta tulee koululla istuttua tuntitolkulla joka päivä. Jos ei tehdä yhdessä projektia, niin ainakin istutaan luennolla ja kuunnellaan ruotsia. Uskon, että kieli on kehittynyt nyt viimeisen kahden viikon aikana eniten koko täällä olon aikana. Toivottavasti kehitys jatkuu, sillä kyllä mulle tavattoman usein vielä vinoillaan ääntämisestä ja sanavirheistä. Yritän vinoilla takaisin, mutta se se vasta vaikeaa onkin;) On käsittämätöntä kuinka oo pitää sanoa uuna ja uu yynä. Ei meinaa kieli taittua, mutta ymmärretyksi tunnen tulevani.

Sattuihan sitä tosiaan pieni takaiskukin viikonloppuna: unohdin hanskani bussiin. Niitä tuskin enää saan takaisin, mutta jos joku nyt sattuu niitä näkemään, niin kupposen kuumaa tai kylmää voin löytypalkkioksi tarjota. Tuntomerkkeinä kerrottakoon ohuet räkävanat kämmenseljissä ja oikeassa peukalossa oleva reikä.

-Jaakko

Paranemaan päin

Kolmen päivän peittojen alla makaamisen jälkeen on mukava vähä roikootella. Lauantaiaamuna minuun iski joku kumma tauti. Ensin oli päivän kova kuume, toisena päivänä kuume sai kaverikseen mahakivun ja vielä tänään oli ajoittain kova mahakipu. Jäi siinä rytäkässä myös Haloweenkalasit väliin minun osaltani. Nyt onneksi tuntuu jo paremmalta. Huomenna kouluun ja arkeen.

Tänään olen innolla selaillut tulotilastoja. Iltalehti kysyy tänään lukijoilta: Tienaavatko politikot liikaa? Tällä hetkellä on vaikea ymmärtää, miksi kansa on vastannut 89 prosenttisesti, että kyllä. Pääministeri, joka hoitaa maan asioita, tienasi kuitenkin vain noin puolet siitä, mitä perusmaaseutupitäjän apteekkari. Tämä vain esimerkkinä ja apteekkareiden työtä mitenkään aliarvioimatta. Minun parantumisenikin mahdollisti paikallinen apteekkari eikä siihen tainnut olla Matti Vanhasella osaa eikä arpaa.

-Jaakko